Ajatuksia ajassa

Haluatko herättää sydämessäsi olevaa totuutta?

Kiitos on voimallinen rukous. ❤

Lapsi ei ole syyllinen syntyessään.

Lapsi ei vanhetessaan kasva syylliseksi.

Lapsi kasvatetaan syylliseksi tämän maailman keksimiemme lakien mukaan.

Pelko luo syyllisyyttä, vihaa ja rajoituksia.

Olemme keksineet, että yksi asia on oikein ja toinen väärin. Sitten seuraavassa hetkessä muutamme mielemme, että tämä onkin väärin ja toinen oikein.

Olemme keksineet ajan muuttaaksemme ikuisuuden käsitteelliseksi menneisyydeksi ja tulevaisuudeksi. Vältämme nyt hetkeä viimeiseen asti. Kaikki tapahtuu menneessä tai tulevassa. Mielessämme. Emme elä elämäämme, vaan haaveilemme tulevasta tai murehdimme mennyttä.

Me haluamme omistaa kaiken; puolison, lapset, suuren määrän omaisuutta, koska se kertoo meidän arvomme, kuka olemme. Mietimme kenestä hyödymme eniten. Mitään ei voi antaa runsaudestaan vaan hirveästä puutteesta ja tarvitsemista. Kuinka minulla ei ole koskaan riittävästä, niin yritän ryöstää toiselta ettei hänelläkään olisi.

Vaadimme kaikki taipumaan omaan tahtoomme, koska se on ainoa oikea.

Juoksemme ajassa edes takaisin, kuin jänis ajovaloissa. Tietämättä minne olemme menossa. Edes ymmärtämättä minne haluamme päätyä.

Uskomme kaiken mitä joku on joskus keksinyt pitää totena, koska se on todistettu. (Saamme kaikkeen todisteet, mihin haluamme uskoa).

Tekeekö tämä kaikki minut onnelliseksi? Tuottaako se pysyvää iloa? Kasvaako rakkaus mielessäni ajatellessani maailmaani?

Hitlerkään ei ollut sen ihmeellisempi kuin yksikään meistä, hänkin vain toteutti uskoaan, oikeasta ja väärästä, halustaan suojella kansaansa. Olisiko hän voinut toimia niin kuin toimi, ellei jokainen hänen ympärillään olisi suuressa määrin sen sallinut. Mutta kun meille on tärkeintä vain se oma napa, kuinka minun oikea toteutuu, silloin ei ole mitään väliä mitä naapurissa tapahtuu, eihän se ole minun asiani.

Ymmärrämmekö me että jokaisella tapahtumalla on vaikutus, joko lisäämään pelkoa tai laajentamaan rakkautta. Ymmärrämmekö me, että olemme yhtä jokaisen luontokappaleen kanssa. Meitä ei voi erottaa muurahaisestakaan. Siitä syystä kaiken mitä teemme toiselle, aiheutamme itsellemme.

Luodaan mielikuva kauniista koivusta jossa on paljon oksia ja vieläkin enempi lehtiä. Tappeleeko lehdet toistensa kanssa, kuinka toinen on toista parempi. Kiisteleekö oksat keskenään voimastaan. Olisiko se puun edun mukaista? Me olemme tuo puu, jokainen yksilö on yksi puun lehti. Vaikka näytämme olevamme erillisiä lehtiä. emme olisi mitään ilman kokonaisuutta. Puun oksien kautta me olemme, yhteisen tietoisuuden kautta, koko ajan yhteydessä toisiimme. Me olemme vain uponneet niin syvälle omiin kuvitelmiimme, että olemme unohtaneet kuka todella olemme. Haluaisitko sinä oppia muistamaan? Haluatko sinä herättää itsessäsi sen totuuden?

Vastaus ei löydy tästä maailmasta, se ei löydy ulkoapäin. Kaikki totuus on sisälläsi, jos vain sinne uskallat kurkistaa, se on niiden kaikkein pelkoajatusten takana. Sinä saat valita, vieläkö haluat uskoa itse keksimiisi epäjumaliin, mitä maailma sinulle tarjoaa katsottavaksi. vai oletko halukas parantamaan mielesi ja näkemään ikuisen totuuden ilman vastakohtaa. Harhakuvista luopumisen totuuden takia. Sitä tarkoittaa “Jeesuksen uudelleen tuleminen” tai “taivaan laskeutuminen maan päälle”. Vain että luovut harhaisista mielikuvitustsairaudesta ja hyväksyt totuuden. Totuudessa ei ole mitään pelättävää, vaikka olemme sellaisenkin harhan luoneet. Totuus on. Totuus on rakkaus. Totuus on ykseys.

Totuus on jotain minkä sinä kyllä tunnistat sydämessäsi suurena ilona, autuutena ja flow tunteena. Se on jotain mikä on yli tämän maailman kuvailujen. Se on sitä kun olet yhteydessä itseesi, kun et ole hyljännyt itseäsi, etkä katso elämää pelon värittämien silmälasian takaa. Luotat elämän kantavan.

Minulla on ollut tarve ottaa aikaa itselleni, että voin sisäistää asioita. Välillä harhoihin uskominen tuntuu vievän voimat. Kulunut vuosi, vaikka se tuntui suurimmaksi osaksi helvetiltä, on ollut minulle suurin siunaus kohti totuutta. Oikea aikahyppy. Hengähdys tästä kaikesta on laittanut palasia kohdalleen. Ensin on kohdattava vihansa ja pelkonsa, että niiden läpi voi mennä. Pakenemalla ja väistelemällä huijaa vain itseään.  Nyt minussa herää halu olla maailmassa mutta ei maailmasta. Muistuttamassa jokaista itseä valinnan mahdollisuudesta. Haluatko olla oikeassa vai onnellinen, haluatko tuomita vai rakastaa?

Kukaan muu ei ole vastuussa kärsimyksestäsi, ei myöskään onnestasi.  Kehokaan ei voi sinua vahingoittaa, koska se ei tunne eikä koe mitään, se on vain kulkuväline mille sinä annat merkityksen.

Jokainen luo omat prioriteettinsä, ja kulkee kykynsä mukaan. Suurin osa vain vielä pitää niin paljon enemmän kärsimyksestä, eikä halua luopua siitä. Sekin on täysin vapaa valinta. Jokainen herää ajallaan kyseenalaistamaan järjettömyyttä. Sinä olet jo matkalla, kun luet tätä. Onnea ❤

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s