Ajatuksia ajassa

Ihmissuhteet, tämän maailman suurin opettaja ja siunaus.

Haluanko olla oikeassa vai onnellinen?

Ihmissuhteet, tämän maailman suurin opettaja ja siunaus.

Mitä haen toisesta ihmisestä? Miksi joku tuntuu erityisen erityiseltä ja toista voi vihata?

Maailma pyörii ihmissuhteiden ympärillä. Kaupankäynnin tavoin, me laskelmoimme mitä voimme toiselle antaa, ettemme vahingossakaan anna enempää kuin saamme. Täytyy olla tarkkana, ettei vain minua nyt huijata rakastamaan liikaa, jos toinen ei ansaitsekkaan rakkauttani. Ja jos toinen tekee jotain mitä minä pidän vääränä, silloin minulla on oikeus vihata ja syyttää häntä. Vastavuoroisuuden viidakko. Rakkaus on maksullista ja ansaittava. Mitään ei saa ilmaiseksi. Silloin olisi hyväksikäyttäjä. Onko tämä sinun mielestäsi rakkautta vai mielenvikaisuutta?

Entäpä jos heittäisin kaikki vaatimukset roskakoriin. Unohtaisin kaikki uskomukset mitä minulle on opetettu oikeasta ja väärästä. Kuten vaikka; vain yhtä voi rakastaa kerrallaan, rakkaus on kompromisseja,  kaikkea ei voi saada, aina on jostain luovuttava…. Mielessään antaisi vain kaikki pois, päästäisi irti halusta hallita rakkautta.

Jokainen kamalan ihana ihminen, kehen törmäämme matkallamme on täydellinen juuri sellaisena kuin hän ilmenee. Se miten minä hänet otan vastaan on minun mieleni tuottama ja menneisyyden lasien läpi katsomani kuva. Se ei kerro mitään, kuka toinen todella on. Se kertoo vain siitä kuka minä luulen olevani. En minä itseänikään tunne, mutta jokainen kohtaamani ihminen opettaa minua itseäni minulle. Sikäli kun olen valmis asiaa tutkimaan yhtään lähemmin. Se mikä jossain toisessa ärsyttää, on vain oma syrjään työntämäni pelko. Ei toinen aiheuta ärsytystäni, vain omat mielikuvat toisen käytöksestä sen tekevät. Joku toinen taas tuntuu täydellisen ihanalta, joten hänessä uskallan nähdä sen rakkauden mikä minussa itsessäni on aina. Sovinnaisuus säännöt kieltävät meitä rakastamasta lapsen lailla kaikkia ja jokaista. Kun ei niin vain kuulu tuntea. Rakkaus täytyy rajoittaa korkeintaan puolisoon ja lähimpiin ystäviin. Ja rakkauteen heti ensimmäisenä liitetään vielä seksi, himosta on tehty rakkauden irvikuva.

Luuletko että Jumalan rakkaus ulottuu yhteen mutta toinen jää ilman? Ei kuullosta kovin täydellisen rakkauden olemukselta? Kyllä, se on hämmentävää ja pelottavaa avata sydämensä vieraalle, saati sitten tutulle. Koska koskaan ei tiedä jos rakkauttani käytetään hyväksi ja minua satutetaan, jos olisin täysin avoin. Siinä pelossa me olemme sulkeneet sydämemme, kadottaneet yhteyden itseemme ja totuuteen itsestämme. Elämme pelon maailmassa. Kaikki täällä perustuu pelkoon. Säädetään lakeja, kieltoja, määräyksiä ja vaatimuksia. Hallitaan pelolla toisiamme. Onko maailma tasapainossa ja onnellinen paikka kaikilla näillä rajoituksilla varustettuna?

Vai voisiko olla toinen tie? Rakkauden laajentaminen?

Voisimmeko antaa pyyteettömästi? Ilman vaatimuksia korvauksesta?

Se kuullostaa kaunopuheiselta huijaukselta, että kun annat saat moninkertaisena takaisin.

Osaisinkohan pukea sanoiksi omakohtaisen kokemukseni… Tänä keväänä en yksinkertaisesti halunnut asua kotonani, minua ahdisti koko paikka. Tein valinnan ettei minun tarvitse, mutta haluan että siitä saa joku hyötyä. Annoin asunnon vieraiden kyläilyn kohteksi. Koti menetti merkityksen ja siellä olevat tavarat menettivät merkityksensä. Oli vain ilo antaa jonkun iloita asunnostani. Sitä oli ilo siivota, että vieraiden oli mukava tulla kylään. Itseäni varten en jaksanut mitään tehdä. Minä muutin käytännössä autoon asumaan. Yövyin kansallispuistoissa ja milloin missäkin. Löysin täydellisen vapauden tunteen, ettei minulla ollut kiinnikkeitä minnekkään. Kaikki oli helppoa ja yksinkertaista. Koin suuria muutoksia tunne-elämässäni kesällä. Voisin sanoa, että ensi kertaa oli todella masentunut tiedostaen ettei millä ollut mitään väliä. Mutta se luonnossa asuminen antoi voimaa ja puhdisti. Pelosta rakastaminen ajoi minut totalliseen lamaantumiseen. Mutta kun sain rakastavien ihmisten läsnäollessa purkaa tunteitani, ne alkoivat menettää merkitystään. Viha muuttui neutraalimmaksi. Neutraali olo alkoi vahvistua sisälläni itseni arvostukeksi. Nyt minä koen, että kun annoin ajatuksen tasolla kaiken pois. Olen täysin uuden elämän edessä. En ole menettänyt mitään, päin vastoin, saan koko ajan lisääntyvässä määrin kokea ihmeitä. Olen löytänyt ilon tehdä. Pelko on muuttunut luottamukseksi. Näen mahdollisuuksia entisten epäilyjen tilalla. Tarvitseminen on poissa, koska jokaiseen pyyntööni vastataan. Vaatimus on poissa, koska en enää odota tietäväni mikä on parhaakseni vaan kuuntelen ohjausta. Se on hämmentävää, vaikea pukea sanoiksi. Koska se on kokemus, mikä on itse oivallettava. Minä voin vain olla elävänä esimerkkinä omalla käytökselläni.

Sinä olet rakas ❤

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s