Yleinen

Sinussa ei ole mitään vikaa.

Minussa ei ole mitään vikaa, sinussa ei ole mitään vikaa.

Maailmassa on virheet, mihin me uskomme. Syyllistämme toisiamme, koska toinen ei ole meidän maailman mukainen. Arvot mitä olemme keksineet arvostaa. Luoko maailman tekemät arvot ihmisen arvon? Oikeasti? Kuinka sinä määrität itsesi? Arvostanko minä sinua saavutustesi perusteella ja omaisuutesi takia, vai sinun todellisen itsesi takia?

Rakkaus.

Onko se vaihtokauppaa vai pyyteetöntä olemista?

Kuka määrittää sinun rakkautesi minua kohtaan? Minä en halua sinulta mitään. Sinä et voi antaa minulle sitä mitä oikeasti kaipaan. Minä haluan todellisen yhteyden alkulähteeseeni. Minä haluan kokea sen todellisen rakkauden, mikä on minussa muuttumattomana. Minä olen kokonainen, en tarvitse sinua tekemään minusta sellaista mitä olen jo. Miksi haluaisin muuttaa sinua? Minulta ei puutu mitään, miksi kokisin sinun muuttamisesi oman etuni mukaiseksi. Minä ymmärrän, ettei sinulla ole mitään vastuuta minun peloistani. Jo siksi ettei ne ole todellisia alunperinkään, enkä halua tehdä niistä todellisia uskomalla mielen tuottamiin ajatuksiin. Minä tiedän, että sinä olet täydellisen viaton. Et voi tehdä mitään väärää. Minä voin reagoida sinun olemiseesi, mutta otan vastuun kokemuksestani.

Pudotan pois tämän maailman syöttämät odotukset, ja annan mieleni parantua. Me emme ole viallisia. Emme voi sitä olla. Jumalan mieli on täydellinen kaikessa täydellisyydessään. Se ei tunne puutetta missään muotoa. Meillä on kaikkea runsaasti. Saan niin runsaasti juuri sitä mitä haluan, myös puutetta voi olla runsaasti jos siihen keskittää ajatuksensa. Voi olla runsaasti surua ja kärsimystä. Mitään miellä ei ole koskaan vähän. Koska saamme kokea täydesti juuri sen mitä toivomme.

Kun koemme ristiriitaa sisällämme, voimme todeta ettemme ole nyt yhteydessä korkeimpaan itseemme. Minä en tiedä mitä todella haluan, ja keskityn siihen mitä en halua ja saan sitä lisää elämääni. Täytyy olla jokin toinen keino, sitä voin pyytää minulle näytettäväksi. Että voisin nähdä menneisyyteni noidankehän läpi. Että pystyisin suunnistamaan sumun läpi, luottaen ettei minun tarvitse pysyä ohjaksissa. Minulla olisi tieto, että kaikki mitä tarvitsen on jo minulle annettu. Kaikki tieto mitä tarvitsen, annetaan minulle kun sitä tarvitsen. Rahaa on minulla aina juuri sen verran kun sitä tässä hetkessä tarvitsen. Minulla on aikaa aina juuri sen verran kun sitä kulloinkin tarvitsen. Jokainen ihminen tulee opettamaan minulle juuri sen osan itseäni mitä olen siinä hetkessä valmis vastaanottamaan. Kukaan ihminen ei tule elämääni sattumalta, eikä mikään tapahtuma ole vahinko. Voisiko Jumalan suunnitelmassa olla mitään vahinkoa? Kasvan ymmärryksessä, että tämä näennäinen maailmani on muistamisen pelikenttä. Leikimme unohtaneemme kuka todella olemme, että peli olisi mielenkiintoisempi. Siihen asti se oli hauska peli, kunnes unohdimme ettei mitään pidä ottaa vakavasti. Vakavissamme aloimme keksiä vakavia sääntöjä, mitä piti vakavasti noudattaa, ettei meitä tuomittaisi. Kuka meidät tuomitsisi? Vain me itse, uskomalla tuomion todellisuuteen. Totuutta alettiin rajoittaa virheiden pelolla. Ei saisi tehdä virheitä, koska virheistä rangaistaisiin. Olimme jo niin syvällä suossa, ettemme muistaneet, ettemme voisi tehdä mitään virheitä. Koska ei ole olemassakaan mitään virheellistä. Kokonainen ei voi olla vajaa. Täysi ei voi olla puolillaan. Viaton ei voi olla viallinen. Aloimme epäillä todellista päätöksenteko kykyämme. Aloimme vaatia toisilta tunnustusta, koska emme nähneet omaa täydellisyyttämme. Aloimme syyttää toisia, koska olimme sokeutuneet toisen todelliselle olemukselle. Jumalan rakkaudelle, mitä me kaikki olimme yhtenä sieluna. Mutta vaikka olemme unohtaneet sen, se ei tarkoita että se muuttaisi totuutta mitenkään milloinkaan. Totuus on pysyvää ja kaikki unessamme on häilyvää ja epävakaata.

Nyt meissä on herännyt halu alkaa muistaa taas jälleen totuus itsestämme. Ketä olemme ja mihin ihmeisiin kykenemme. Totuus herää pikkuhiljaa, että koemme olomme koko ajan turvalliseksi. Ei meitä haluta säikyttäen herättää, se nostaisi vain pelkoa ja vastustusta. Jumala on lempeä ja rakastava. Jumala tietää, että me olemme aina turvassa hänen luonaan, mistä emme ole koskaan lähteneetkään. Hän näkee että uneksimme hassuja unia. Hän syleilee meitä lempeästi ja meidän ei tarvitse antaa kuin pieni halukkuutemme totuudelle. Luopua itsevallastamme ja pyytää Tapahtukoon korkein tahtoni, sillä Jumalan tahto on minun tahtoni.

Ulkopuolellasi ei ole mitään. Juuri se sinun on lopultakin opittava, sillä se merkitse oivallusta, jonka mukaan Taivasten Valtakunta on palautettu sinulle. Sillä ainoastaan sen Jumala loi, eikä hän lähtenyt siitä pois tai jättänyt sitä eroon itsestään. Taivasten Valtakunta on asuinpaikka Jumalan Pojalle, joka ei lähtenyt Isänsä luota eikä ole Hänestä erossa. Taivas ei ole paikka eikä tila. Se on pelkästään tietoisuutta täydellisestä Ykseydestä ja tietoa siitä, että mitään muuta ei ole olemassa, ei mitään tämän Ykseyden ulkopuolella eikä mitään muuta sen sisällä. IOK -18 VI.1.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s