Ajatuksia ajassa

NYT vai sitkun?

Ihanaa uuden maan ja elämän aikaa! Tämä vuosi on alkanut ihmeellisellä tavalla. Uusi saa aina pohtimaan mennyttä vanhaa. Ihmettelemään omaa vastustusta asioiden muuttumiselle. Menneisyyden kautta on helpompi peilata muutosprosessiaan.

Mikä saa meidät elämään sitkun elämää? Haaveillaan elämästä jossain hamassa tulevaisuudessa. Uskotaan että tiettyjen asioiden täytyy tapahtua, ennen kuin voi olla onnellinen. Onhan se tottakin. Ensin on tehtävä päätös, valinta. Sitten voi alkaa jotain tapahtumaan.

Voin kertoa oman kokemukseni.

Ainoa asia mikä minua on ajanut elämässä eteenpäin, on ollut halu löytää rakkaus. Prinsessa-satujen ja romanttisten elokuvien suurkuluttajana, minä haksahdin siihen samaan ansaan kuin niin moni meistä. Uskoin toisen ihmisen (ihanan, komean, mukavan, fiksun ja filmaattisen miehen) tuovan sen minulle. Odotin, etsin, haaveilin, murehdin. Olin todella yksinäinen. Jokaisen ihastuksen kohdalla halusin uskoa, jokaisen ”väärän” tyypin kohdalla halusin antaa mahdollisuuden. Aina pettyen karvaasti ja vihaten itseäni. Koin olevani täydellisen epäonnistunut, kelvoton, riittämätön ja arvoton. En kelpaa kenellekkään, kuka tälläistä haluaisi riesakseen. Se kaikki oli todella kuluttavaa. Ei oikein jaksanut elää omaa elämää, ei itselleen löytänyt mitään merkitystä ennen kuin pääsisi rakkaan syleilyyn. Yhtä odotusta kaikki.

Sitten minulle heräsi ajatus. Täytyy olla jotain mitä en nyt ymmärrä. Mikä kaikessa aina menee vikaan. Miksi aina löydän itseni samasta tilanteesta. Ihmissuhteeni oli kuin huono murmelin päivä. Alkaa samoin, päättyy tyhjyyteen. Mikä tässä rakkauden kuvassani mättää? Etsin rakkautta, tietämättä mitä todella etsin. Väärästä paikasta ja vääristä uskomuksista.

Voin sanoa, että herääminen totuuteen ei ollut minulle helppo tie, mutta se oli ainoa mahdollinen. Pari vuotta sitten minä kaivoin kaapistani kirjan (mikä oli odottanut lähes kymmenen vuotta avaamistaan) Ihmeiden oppikurssi. Vaikka alussa en edes ymmärtänyt minne tie johtaa, aloin sinnikkäästi opiskella tiiliskiven kokoista kirjaa. Nyt kirjan sanoma on syventynyt elämäntavaksi. Kyvyksi katsoa maailmaa uusin silmin. Kasvavaan ymmärrykseen, kuinka rakkaus kumpuaa sisältä. Rakkautta ei voi etsiä ulkoapäin, tai voi jos haluaa aiheuttaa tuskaa itselleen. Kukaan toinen ihminen ei voi tehdä minua onnelliseksi, eikä sen enempää onnettomaksi. Kukaan toinen ei voi määrittää kuka olen. Eikä myöskään minun tarvitse yrittää olla jotain muuta mitä olen. En voi olla kenenkään muun mieleen, ennen kuin hyväksyn itse itseni. En voi vaatia ketään toista arvostamaan itseäni, ennen kuin arvostan itse itseäni. Enkä voi olettaa että kukaan rakastaisi minua, ennen kuin rakastan itse itseäni.

Jos ihmissuhteeseen lähtee kokien itsensä vajaaksi, minkä toinen voi täydentää. Silloin olemme vaatimusten ja syyllisyyden kierteessä. Se kaikki on kaukana rakkaudesta. Vain pelko ja epäilys siivittää olemista.

Itsensä kokonaiseksi tunteva ihminen ei tarvitse ketään rinnalleen. Hän ei vaadi ketään jäämään ja olemaan itselleen turvasatama. Itsessään kokonaan oleva ihminen kohtaa ilolla jokaisen vastaan tulevan ihmisen. Katsoo mitä heillä on tuomisinaan. Jotkut jää pidemmäksi aikaa, toiset vain piipahtavat elämässä. Sillä ei ole väliä, eikä keneenkään tarvitse takertua. Se on vapautta. Se on itsensä rakastamista. Voi iloiten vain seurata elämän virtaa. Antaa elämän tarjota ihmeitään, ja niitähän alkaa virrata kun niille sanoo kyllä.

Avautuminen ja antautuminen elämälle on ollut minun tähän astisen matkani suurin saavutus. Valo, mikä on lisääntynyt (tämän vuoden alusta lähtien hurjasti) elämääni, on aivan huikeaa. Elämä alkaa avautumaan minulle. Näyttämään mitä lahjoja sen äärettömässä runsaudessaan on tarjolla, kun minä siirryn syrjään vastustamasta kaikkea. Luottavaisena. Olen päässyt seuraamaan uskomatonta synkronismia asioiden ja tapahtumien lipuessa minulle, minun tarvitsematta tehdä mitään muuta kuin hyväksyä ne ja seurata niiden viitoittamaa tietä. Ei ole pakkoa, ei vaatimuksia. Vain sujuvaa olemista. Nyt alan ymmärtää senkin, ettei minun tarvitse liikkua tarpeideni perässä minnekkään. Luovuttamalla tarpeeni korkeampiin käsiin, minulle annetaan kaikki. Se on juuri niin uskomatonta, mille se kuullostaakin!

Meillä kaikilla on suunnaton sisäinen voima. Minkä voimme talloa ihmisyytemme jalkoihin, koska haluamme olla niin erityisiä yksilöitä. Tai voimme hyväksyä meitä suuremman rakkauden voiman ohjata meitä. Rakkaus on pysyvää ja ikuista. Todellinen rakkaus vaatii meitä vain hylkäämään harhakuvitelmamme, että voisimme nähdä todellisen loistomme. Sinä olet suurenmoinen, niinkuin olen minäkin. ❤

Tämän maailman sanat eivät vain riitä kertomaan siitä, miten tulee olla oma halu löytää sisäinen tiensä. Siitä voi löytää hyviä kirjoja ja guruja valaisemaan polkua. Mutta tärkein mitä on, on valita. Päättää tahtoa nähdä kaikki toisin. Se on jokaisen oma vapaa valinta. Haluatko sinä löytää totuuden? Pyydä, niin sinulle annetaan.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s