Ajatuksia ajassa

Mahdollisuuksien maailma

Olemme mielen maailmassa tai mielenvikaisessa maailmassa. Jokaisen on tehtävä itse valinta, haluaako tuoda taivaan vai helvetin maan päälle. Sillä kukaan toinen ei voi päättää minun ajatuksiani. Siihen mihin uskon ja mitä ajattelen, minä luon oman maailmani mieleni näköiseksi.

Haluatko löytää itsesi vai kadota tarinoihisi?

Aina kun lähden esittämään itselleni uskomuksia millainen joku toinen on, miten hän ajattelee, kuinka joku toinen käyttäytyy tai toimii. Silloin olen mielenvikaisessa kuvitteellisessa maailmassani. Teen tarinoita oman uskomusjärjestelmäni kautta. Minä en voi tietää mitä toinen ajattelee. Eikä se ole minun asiani. Silloin kun lähden spekuloimaan mitä tahansa ulkopuolellani tapahtuvaa, minä kadotan itseni niihin tarinoihin. Silloin kun hylkään itseni, saavat pelot vallan mielessäni, koen erillisyyttä ja arvottomuutta. Itsevihan voi heijastaa toiseen ihmiseen, kun sitä on haluton näkemään itsessään. Kun ei halua myöntää omia tunteitaan, on ne paljon helpompi siirtää toiseen ja syyttää häntä.

Rakkaus on.

Jos minulla on tarve tietää, analysoida, pohtia, etsiä… minä voin havahtua itsessäni, ja huomata kadottaneeni läsnäolon rakkauteen. Rakkaudessa minun ei tarvitse olla mitään, ei tarvitse suorittaa mitään, eikä tarvitse arvostella mitään. Rakkaudessa kaiken antaa olla niinkuin se on. Sillä mikään ei ole sattumaa. Jokainen asia tai olento joka aiheuttaa minulle minkään reaktion, mikä ei ole puhdasta rakkautta, voin todeta kiitollisena itselleni tästä anteeksiannon mahdollisuudesta mikä minulle nostetaan nähtäväkseni. Minä saan olla armollinen itselleni. Sillä totuudessa minä olen puhdasta rakkautta, niinkuin olet sinäkin. Siinä rakkauden muistamisessa nousee pelkoja puhdistettavaksi. Itsen luomia pelkoja, joiden on aika sulaa rakkauden tieltä pois. Siihen minä tarvitsen maailman antamia kokemuksia, että minulle tulisi näkyväksi se mitä pelkään ja mitä en halua hyväksyä.

Jumala ei voi minua pelastaa tältä maailmalta, sillä Jumala ei näe mitään ongelmaa. Jumalalle kaikki on täydellistä, jokainen on hänen täydellinen rakas poikansa/tyttärensä. Minä itse olen luonut harhaisia uskomuksia pelosta ja erillisyydestä. Minun rakkaudettomat ajatukseni, estävät minua kokemasta täydellistä rakkautta. Minä olen tullut tänne vain muistamaan kuka todella olen, ja purkamaan kaiken epätodellisen. Aivan kuin ottaisin sideharson silmiltäni, että voisin nähdä. Kaikki se rakkaudettomuus on tässä sideharsossa, mikä estää minua näkemästä. Ja kun olen riisunut sen kaiken silmiltäni, alan nähdä todellisella näkökyvylläni. Silloin alan nähdä kaikessa Jumalan rakkauden. Ei ole sellaista paikkaa minne Jumalan rakkaus ei ylettyisi. Kaikki riippuu vain minun omasta halukkuudestani suostua näkemään totuus, siirtymään sivuun minä-itte-tahdon-vaadin-osaan ajatusten kanssa. Usko on luottamista.

Jos minä en usko, että joku toinen ei toimisi täydellisesti rakkaudessa. Minähän kertoisin Jumalalle, ettei hän osaa tehdä työtään. Ottaisin itse Jumalan paikan, kertomalla kuinka kuuluu toimia. Minä en ole vastuussa kenenkään toisen ajatuksista. Minun ainoa tahtoni on parantaa oma mieleni mielenvikaisilta ajatuksiltani, että olisi mitään muuta kuin täydellisiä kokemuksia. Voin vain todeta, että tälläistä näyttää nyt tulevan ja tapahtuvan. Ei sen kummempaa. Voin todeta, että se häiritsee minua ja saa tunteeni nousemaa. Mutta armossa itselleni, minun ei tarvitse muuttaa mitään. Minä voin vain hyväksyä tilanteen ja antaa ajatusteni sulaa Jumalan armossa. Sillä mikään muu minua ei voi satuttaa, kuin omat ajatukseni. Minä annan merkityksen kaikelle näkemälleni. Ja jokaisella on menneisyytensä kautta omat merkitykset kaikelle näkemälleen. Ei ole yhtä asiaa, minkä näkisimme täysin samoin. Vain puhdas mieli voi nähdä täydellisesti.

Mikä merkitys maailmalla sitten on?

Ego arvottaa kaiken, tekee merkityksettömästä merkityksellistä. Luo vaatimuksia, syyllisyyttä, kertoo millainen kuuluu olla että olisi rakastettu. Haluatko vielä uskoa mielenvikaisia tarinoita? Voit vapaasti niin tehdä, jos se tekee sinut onnelliseksi.

Toinen vaihtoehto on alkaa kuuntelemaan sisäistä viisauttaan. Unohtaa ulkoiset vaatimukset ja kysyä itseltään, mikä tekee minut onnelliseksi juuri nyt? Voinko tehdä sen? Mikä minua estää? Esteenä yleensä on juurikin egomaailman vaatimukset ja rajoitukset. Mutta totuudessa ja rakkaudessa ei ole rajoituksia eikä vaatimuksia. Jumalan ainoa tahto on että olen/olet onnellinen. Jumala ei vaadi mitään. Jumala sallii hulluudenkin, sillä Jumala tietää ettei se ole totta. Jumala odottaa kärsivällisesti että kyllästyt järjettömyyteen ja huomaat oman halukkuutesi maailmasi muutokselle. Sillä juuri sitä saat mitä sisimmässäsi pyydät. Rakkaudettomat kokemukset elämässäsi vain kertoo sinulle missä ajatuksessa et ole antanut itsellesi anteeksi, missä koet vielä syyllisyyttä. Eikä sinun tarvitse tehdä mitään muuta, kuin antaa tämä hullu ajatus pyyhittäväksi pois mielesi liitutaululta. Jumalan ajatus on äärimmäisen yksinkertainen. Vain ego tekee asioista monimutkaisia. Rakkaudessa ei ole aste-eroja. Egomielen tarkoitus on etsiä muttei ikinä löytää, se haluaa olla kurjuudessa syytellen toisia, vaatien, murehtien. Vain siksi, ettei se osaa muuta. Sillä ei ole käsitystäkään mitä on totuus, rakkaus, ilo tai rauha. Se tietää vain koko skaalan pelon eri vivahteita. Ei ego ole ilkeä, se on vain tietämätön. Ego elää menneisyyden kautta, se ei voi ymmärtää että jokainen hetki on uusi, vaan se luo aina menneeseen perustuvan tarinan kautta tulevaisuutta. Eikä se ymmärrä nyt hetken ihmeitä. Se ei voi pysähtyä, koska pysähtyessä tarinat lakkaa ja se katoaisi.

Rakkaus on niin yksinkertaista, olemista ilman tarinoita. Puhtaana kuin lapsi katsomaan jokaista hetkeä, asiaa ja ihmistä uutena, kuin ensimmäistä kertaa sen näkevänä. Jokaisen sisällä on jo se täydellinen rakkaus, mitään ei tarvitse muuttaa tai korjata. Eikä minun tarvitse kerjätä olemassa ololleni oikeutusta. Kun on vilpitön mieli, silloin ei ole pelkoa vaan rauha. Vapauden mielellä on kevyt olo. Muistutetaan itsellemme viattomuudesta, lempeydestä ja itsensä hyväksymisestä. Sallitaan erehdystemme oikaisu armolla.

Jokainen hetki on valinnan mahdollisuus. Katsonko tätä hetkeä rakkauden kanssa vai pelon kanssa. Tuomitsenko rakkaudella vai pelolla. Valitsenko rakkauden vai pelon.

Jokainen hetki on uusi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s