Ajatuksia ajassa

Sota itseä vastaan

Aina (ellemme ole ääri tarkkoja sisäisesti) me olemme sodassa jotain vastaan. Valitaan vaikka tämän hetkinen tilanne ja suurin puheenaihe virus/pandemia/covid19… Rakkaalla lapsella on monta nimeä. Olet joko ehdottomasti viranomaisten puolella – kyllä rokote ja maskit ja käsidesit jajaja…. Tai olet ehdottomasti sitä vastaan – selkeä salaliitto ja huijaus ja valtapeli….

Molemmissa tapauksissa olet toisen puolella ja silloin toista vastaan. Kuinka moni voi nostaa käden pystyyn, että aihe on täysin merkityksetön eikä herätä mitään puolesta eikä vastaan?! 

Vaikka me kuvittelemme olevamme hyvän asian puolella ja pahaa vastaan, molemmissa tilanteissa… Olemme silti aina sodassa sisällämme kun mitä tahansa vastustamme. Luulemme voivamme voittaa seuraus tasolla tämän maailman. Kun minä nyt puolustan sitä tätä tai tuota ja olen tietenkin oikeassa omassa mielipiteessäni ja se tietenkin pelastaa maailman, kun vain nyt kaikki nuo muut typerykset sen myös ymmärtäisivät. Sehän on pelkkä sotatanner, verhottuna kauniisiin vaatteisiin, kun tässä nyt hyvän asian puolesta ollaan. 

Joutavaa! Kun vastustat mielessäsi, mielesi on sotatilassa. Kun mielessäsi on rauha, on siellä rauha. Ja kaikki lähtee siitä mielentilasta missä olet nyt. Ja vain nyt voit tehdä sen päätöksen. 

Eikä se tarkoita, että vain pyörittelisi peukaloita kun jotain täytyisi tehdä. Ehei. Mutta se tarkoittaa pysähtymistä sydäntietoisuuden äärelle ja kysyä mitä rakkaus tekisi tässä tilanteessa. Ja olla rehellinen itselleen. Koska rakkaudessa ei ole koskaan vastustusta, puolustautumista, oikeassa olemista, vaatimuksia, syytöksiä, toisten tekojen vahtimista. Edellä mainitut olemisen muodot ovat puhtaasti pelon järjestelmää. 

Jos sinä todella haluat pelastaa maailmasi, se lähtee vain ja ainoastaan sisältäsi. Omien hyökkäävien ajatusten pudottamisesta ja luopumisesta. Koska maailma heijastaa vain sitä mihin huomiosi keskität. Näet maailmassa sotaa jos mielesi on jatkuvassa konfliktissa ja draaman pyörteissä. Sekin on valinta minkä joudut tekemään. Mitä mielessäsi todellisuuteesi saattelet. Ja tottakai voi pysyä vanhassa ajattelumallissa jos se tuo tyydytystä, kunhan vain muistaa että kaikki ympärilläni näkemä ristiriita syntyy vain omassa mielessäni. Ettei erehdy lähtemään syyttelemään tilanteita ja ihmisiä, sillä silloin harhautuu taas ihan täysin todellisuudesta. 

Se on kuin pahauni mitä näet, ja mistä voit herätä koska haluat. Mutta monikin vain arvostaa draamaa niin paljon, ettei halua luopua siitä todella. 

Olen kuullut monesti sanottavan, että sehän olisi tylsää jos olisi aina onnellinen ja eihän nyt aina voi olla onnellinen. Huomaatko miten pelko on heti kärppänä torjumassa asiaa?! Ja sinä uskot siihen, me kollektiivisesti pidämme tiukasti pelkoon perustuvista uskomuksista kiinni. Ihan vain koska emme osaa nähdä mitä olisi olla onnellinen koko ajan ja se pelottaa. 

Ja mitä enempi on onnellisessa olotilassa, sitä suuremmalta tuntuu tipahtaminen mihin tahansa pelon muotoon. Yksi huvittavimpia pelon piilopaikkoja on realismi, ”olen vain realisti” huutaa suoraa pelon sanomaa! ”En luota mihinkään suurempaan, mitä menneisyyteni minulle kertoo ja siinä on itselleni tekemäni sellin seinät, rajat rakkaudelle”.  Tai mitä tahansa täytyy tehdä, kertoo se pelon sanomaa. 

Itse olen huomannut erittäin selkeästi tämän omassa elämässäni. Kun minun on täytynyt ihan vaan vaikka viedä roskan, en todellakaan ole sitä tehnyt. Mutta kun sen saa tehdä ja kuinka ihanaa on viedä roskan, niin arvaatte varmaan millä mielentilalla roskat kuin itsestään leijuu roskikseen… Yksinkertainen esimerkki, mutta se pätee ihan kaikkeen. Kaikki lähtee omasta mielentilasta. Vaatimuksilla ja pakotteilla ei saa aikaan muuta kuin pelkoa ja vihaa. Lempeyden ja rakkauden läsnäollessa asiat vain yksinkertaisesti sujuvat kuin tanssi. 

Tiedän, pelko tarttuu tähänkin heti, että eihän ilman sääntöjä kukaan tekisi mitään… ja niin väärässä vain pelko voi olla. Vastustus luo vastustusta, pakotteet luo vastustusta. Ja sitä me nyt tässä maailmassa todistamme. Emmekä voi todistaa muuta, ennen kuin alamme valitsemaan toisin ja pitämään huolen omasta mielentilastamme. 

Rakkauden olotila on jotain niin uskomatonta, ettei pelosta käsin sitä voi ymmärtää saati nähdä. Siihen täytyy antautua täysin, ilman vaatimuksia ja odotuksia. Ja Rakkauden lahjat ovat ylitsevuotavat ja uskomattoman upeat. Kysymys vain kuuluu uskallatko ottaa vastaan? Uskotko olevasi sen arvoinen? Voitko luottaa, että on muutakin kuin menneisyyden mukainen maailma? 

Yksi mitä se vaatii, tai jos olet vahva uskossasi ei edes vaadi, on mediapaasto ja paasto kaikista ihmisistä jotka koet raskaiksi ympärilläsi. Pelon värähtelytaajuus on todella raskasta ja kuluttavaa. Kun taas Rakkauden taajuus keveää, lempeää ja sallivaa. Kun kerran löydät rakkauden taajuudelle, voit olla varma että etsit sitä aina uudelleen ja uudelleen kunnes se on pysyvä olotilasi. Ja ennen kuin olet saanut siitä maistiaisen, voit vain ihmetellä tätä hölynpölyä mitä nyt kirjoitan. Vasta oma kokemus tuo siitä todellisen itselleen. 

Jos maltat maailmanhumulta ja kaikilta häiriötekijöiltä pysähtyä itsesi äärelle, kuulet varmasti Rakkauden kaipuusi, mitä olet tähän asti yrittänyt peittää elämän suorittamisella. 

Rakkauden lempeä kutsu avautuu meille jokaiselle pala palalta, askel askeleelta ja pisara pisaralta. Juuri siinä tahdissa ja määrässä, kun olemme valmiit vastaanottamaan. 

Valinta on jokaisen sielun itse tehtävä, niin kauan saa kärsiä maailman kauheuksista kun vain suinkin haluaa. Ja sitten kun on valmis, on aina tervetullut kotiin tuhlaaja pojan tavoin, voi vain antautua rakkauden syleilyyn. 

Minulle tie on ollut hekisesti todella kuoppainen, eikä ulkoisesti suurta myllerrystä ole tarvinnut. Halukkuus on ollut niin suuri löytää Rakkaus ja totuus sisältäpäin. 

Vaikka matka on äärimmäisen lyhyt ja yksinkertainen, ei se välttämättä ole se helpoin…. Päästä sydämeen tuntuu olevan monta muttaa, ehkää ja eikää matkan varrella! Päämäärä on kumminkin sen kuljetun matkan arvoinen.

Ymmärrän hyvin tämän kaiken olevan utopiaa, ennen kuin siihen saa tartuntapintaa omakohtaisesti. Minullekkin tämä vasta nyt alkaa todenteolla avautumaan. Syvälle juurtuneet uskomukset pitävät tiukasti otteessaan. Mutta kun huomaa niiden alkavan hellittää, voi uusia hermoratoja alkaa syntymään aivoihin ja uuden ajattelutavan synty lähtee liikkeelle. 

Mitä avoimempi mieli on, sitä helpompi muutos on ja mitä tiukemmin haluaa olla oikeassa, sitä enemmän saa ajatuksiaan vastaan taistella. Valita uudestaan ja uudestaan menneisyyden ajatusten sijaan Rakkauden! 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s