Ajatuksia ajassa

Haluammeko tehdä rajat rakkaudelle vai laajentaa sen tähtien tuolle puolen. 

Mitä rakkaus on? Miten rakastamme toisiamme?

Vanha totuttu tapa rakastaa on ollut tehdä salaisia vaatimuksia ja odotuksia toiselle. Toisen täytyy täyttää mielessä tehty paikka täydellisesti, ja jos toinen ei sitä tee on oikeus suuttua ja syyttää toista petetyistä ajatuksista. Rakkaus on ollut vaihtokauppaa ja valtapeliä, kun minä teen sinulle näin on sinun ymmärrettävä tehdä minulle noin. Onko tuttua? Minulle ainakin on… 

Avoimuus, rehellisyys ja turvallisuus ei ole kuulunut siihen. Ei ole saanut olla oma itsensä, koska täytyi yrittää täyttää toisen odotukset mihin minä en kuulunut vaan ainoastaan toisen mielikuva minusta. 

Haavekuva rakkaudesta on ollut niin vääristynyt. Teen mitä vain, että saisin hetken rakastaa. Luovun vaikka koko elämästäni. Vain sinun takiasi. Mitä minä pyysin vastineeksi? Vain sitä läsnäoloa ja rakkauden jakamista. Sainko sitä? No en tietenkään, koska oli niin kiire suorittaa tehtäväänsä yrittää muuttua oikeanlaiseksi. Enhän minä tietenkään siinäkään onnistunut, koska syvällä sisimmässäni kapinoin. Miksi en kelpaa tällaisena kuin olen? Syvät haavat sydämessä, minkä kautta olen maailmaani katsellut, ovat auttaneet kasvamaan. Haavojen paraneminen on vienyt aikaa ja kärsivällisyyttä. Turhautuminen on tullut miljoona kertaa. 

Miksi en osaa rakastaa, miksi en uskalla avautua rakkaudelle? Mitä en ole oivaltanut, mitä vielä täytyy ymmärtää paremmin? 

Vanhat kaavat ja opitut mallit on niin juurtuneina ajatteluun. Epäilys ja turhautuminen vievät niin helposti mukanaan. 

Kuka on todella valmis ja halukas hyppäämään tuntemattomaan? Kuinka on saanut taistella uusien ajatusten puolesta, koska kaikki haluavat olla oikeassa omasta kurjasta elämästään. Ei siihen sovi sohia millään erilaisella ajatustavalla. Ja se on vienyt voimia, yrittää kasvaa henkisesti ja vahvistaa uskoaan tuntemattomaan onnellisuuteen, kun samanaikaisesti vedetään mattoa jalkojen alta vähän väliä epäuskolla ja vastustuksella. Ei aina ole helppoa olla erilainen, valtavirrasta poikkeava. Se koetaan uhkana tutulle ja turvalliselle ankeudelle.

Kukaan ei ole seppä syntyessään, mutta eihän sitä vaaditakkaan. Vain halua nähdä uusin silmin, avoimuutta erilaiselle tavalle ajatella. Meille annetaan juuri sen verran, kun olemme valmiit vastaanottamaan. 

Millaista sitten olisi uuden maailman tapa rakastaa? 

Se on avointa ja kommunikoivaa. Ilman vaatimuksia ja odotuksia. Sillä silloin on itsessään jo kokonainen, ettei tarvitse toista täyttämään sitä sydämen tyhjyyttä, mitä olemme vuosisatoja kokeneet. Olemme kaivanneet yhteyttä, mutta sen sijaan että olisimme sen itsestämme löytäneet, olemme etsineet ulkoapäin aina pettyen. Mutta kun voi riisua omat salaiset vaatimukset toisen harteilta, tai ainakin kertoa sen avoimesti että ”hei mä haluan sinulta tälläistä, mutta ymmärräthän että tämä kumpuaa vain menneistä peloistani eikä liity sinuun mitenkään. Minä haluan parantaa sydämeni ja kiitän sinua, että olet tukenani kun epäilyjä nousee. Kiitos, että voin olla avoin ja ettet ota henkilökohtaisesti minun pelkojani. Eihän minunkaan tarvitse ottaa henkilökohtaisesti sinussa herääviä ajatuksia. Me voimme ymmärtää, että ne on vain ajatuksia eikä ne liity mitenkään tähän hetkeen. Voimme nähdä ne ja asettaa ne omaan arvoonsa arvottoman. Tiedostamme kipukohtamme ja annamme niiden parantua yhteisessä rakkaudessamme.” Yhteys ja luottamus antaa turvaa ja voimaa. Ei tarvitse enää pelata vanhan maailman pelejä. 

Kaikki on mahdollista kun voi olla oma itsensä ja sallii toisenkin olla. Ei ole enää salaisia ajatuksia, mitä täytyy yrittää varjella toiselta. On lupa olla avoin kirja. Sillä ei ole enää mitään salattavaa. Ei ole mitään syyllisyyttä mitä täytyisi piilotella toiselta. Ei tarvitse yrittää kontrolloida toista ja rakkauden nimissä vaatia tai satuttaa. Pyhässä Rakkaudessa ei tunneta sellaisia asioita. 

Kaikki voi tapahtua vasta kun alkaa olla kokonainen itsessään. Rakkaus itseä kohtaan voi alkaa ilmetä toisessa ihmisessä, jos tähän asti vain pelko ja viha on toisesta heijastunut. 

Nyt on ehdottoman tärkeää laittaa itsensä elämänsä tärkeimmäksi ihmiseksi. Ei eletä enää puutteen kautta, missä vain vaaditaan itselle. Nyt eletään runsaudessa, missä halutaan antaa ja jakaa. Pelko puutteesta on pitänyt meitä pieninä ja rajallisina ikuisuuksia. Nyt on aika alkaa löytää runsausajattelu itsessä. Siinä runsaudessa on mahdollisuus kokea iloa ja täyttymystä, vapautta ja rakkautta aivan uudella tavalla. Ja se on jotain niin erilaista mihin olemme tottuneet ihmiselämiemme aikana, että siihen tarvitaan tietoista valitsemista jokaisessa hetkessä. 

Aina kun nukahtaa ja tipahtaa vanhoihin ajatusratoihin, alkaa odottamaan toiselta jotain, pettyy varmasti odotuksiinsa. Vapaus on sitä, että sinulla on jo kaikki. Et tarvitse toiselta mitään. Vanhassa ajattelussa se tekisi sinusta itsekkään, mutta Rakkaudessa se kuinka paljon voit itseäsi rakastaa on suoraan verrannollinen siihen kuinka paljon rakkaus ilmenee ympärilläsi. 

Elämä on yksi suuri paradoksi.

Kaiken ymmärtää vasta, kun siitä saa itse kokemuksen. Siihen asti sanat ovat kuin hepreaa. Ehkä luulet ymmärtäväsi, ja vasta kun saat todellisen kokemuksen voit todeta että no nyt ymmärrän!

Näin minulle on monesti käynyt. Se on vain niin, ettei vanhan maailman ymmärryksellä voi tavoittaa uuden maailman tietoisuutta. Vähän kuin yrittäisit ekaluokkalaisena ymmärtää yliopiston tehtäviä. Henkisellä tiellä ei vain ole niin selkeitä portaita, sillä se toimiin niin paljon moniulotteisemmin ja yhdellä oivalluksella voit hypätä yli monen vuoden työt itsesi kanssa ja toisesta tarinasta pidät kynsinhampain kiinni etkä ole valmis näkemään sitä korkeammalla viisaudella estäen näin itseäsi kasvamasta. 

Ja lopulta kaiken olet jo kirjoittanut sielun suunnitelmaasi, joten minne sinulla on kiire?!

Haastavimpia aiheita meille on keho ja sen ihannointi, pelko vanhenemisesta ja kuolemasta. Jos meillä ei olisi tätä uskomusjärjestelmää, kiire loppuisi. Sillä ajan merkitys katoaisi. Toinen haasteemme on puutteen ajattelujärjestelmä. Jos sen voisi tiputtaa mielestään, olisi aina runsaasti ja riittävästi. Ei tarvitsisi toteuttaa uskoaan rajallisuuteen ja voisi alkaa nähdä todellisen maailmankaikkeuden runsauden kaikkialla ympärillään. Kaikki rajoittavat asiat elämässäsi on vain ajatuksia ja uskomuksia. Vaikka me haluammekin pitää niitä totisimpana totena, ei se tee niistä totta kuin omassa mielessämme. Ja sen me voisimme muuttaa koska vain haluamme, mutta kysymys kuuluukin haluammeko?! Olisimme tehneet sen jo aikapäiviä sitten, ellei pelko ja erillisyys pitäisi mieltämme otteessaan. 

Rakkaudessa on aivan sama tilanne, haluammeko tehdä rajat rakkaudelle vai laajentaa sen tähtien tuolle puolen asti. 

Ensimäinen askel on tulla tietoiseksi ajatuksistaan, vain sen myötä niitä voi alkaa valjastaa rakkauden käyttöön. Mielivaltaisina ajatukset toimivat alitajunnassamme menneisyyttämme peilaten ja siis pelkoon perustuen. Mutta sinulla on valta, kun otat sen käyttöösi!

Ajatuksesi on luomisvoimasi. 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s