Ajatuksia ajassa

Elämä on ihme itse.

On huvittavaa seurata omaa polkuaan, ja hauska huomata prosessin muovaama oleminen. 

Mitä enemmän päästää irti, hyväksyy ja sallii elämän ilmentymät, sitä vähemmän on mitään sanottavaa. 

Tarinat vähenevät mielestä, on vähemmän tarinoita jaettavaksi. Mitä ilmenee tässä hetkessä, sen katsoo ja tuntee ja sitten sen voi jo heittää romukoppaan. 

Se on totta, että elämästä tulee yksinkertaisempaa. Yksityiskohdat ovat niitä kauneimpia. 

Vielä on jotain kiinnikkeitä uskomusjärjestelmään, jotkut asiat tuottavat tuskaa ja ahdistusta. Ja heti kun nekin hyväksyy, hellittää ote ja asia muuttuu neutraaliksi. 

Töissä käyntiin liittyy paljon tarinoita. Kuinka se on perusturvallisuuden pilari, minäkuvan mittari, arvo asia. Puhumattakaan kaikenlainen yhteiskunnalliseen maailmankuvaan vetoaminen. Tarinoita, uskomuksia mitä haluamme ylläpitää… kuinka maailma toimii ja kuinka se ei toimi jos ei sokeasti usko siihen. 

Minua monesti hämmentää, kuinka sokeasti me halutaan uskoa tätä tarinaa jota maailmaksi kutsutaan. Kuinka haluamme ehdoitta tehdä jonkun uskomuksista totuuksia. Kuinka meitä voidaan viedä kuin pässiä narussa, ja kaikki vääräuskoiset vaiennetaan. 

Noh, kun tarinat on tarinoita. Joka hetki ne vähemmän herättää tunteita puolesta tai vastaan. Tunteita toki tulee ja menee, niinkuin vuorovesi, ei se ole sen ihmeellisempää. Nykyään ne vain tosiaan tulee ja menee. Eivät enää jää paikoilleen, kuin ihmisen rakentamassa tekolammessa. 

Ihminen haluaa hallita ja ohjailla kaikkea, ymmärtämättä voivansa todella olla minkään ohjaksissa elämässään. Se voi toki näyttäytyä vaikka Hitlerinä, mitä saadaan sitten yhdessä parjata selän takana. Siltikin Hitlerkin toimitti vain omaa rooliaan näytelmässä mitä elämäksi kutsutaan. 

Parisuhteet on yhtä naurettava farssi, mitä haluamme ylläpitää. Aina on syyllinen ja syyllisyys. Aina täytyy olla jotenkin tai ainakin sillä väärällä tavalla. Kuinka täynnä parisuhdemallit onkaan uskomuksia, rajoituksia, odotuksia ja vaatimuksia. Mutta mitä jää jäljelle kun ne kaikki on valmis tiputtamaan pois?! Tyhjyys. Onko mielitekoja ilman tarinoita haluista ja odotuksista? Onko pettymyksiä ilman odotuksia ja toiveita? Mitä tässä hetkessä on, jos sitä riisuu pois menneisyyden tai tulevan tarinat? Tyhjyys. 

Tyhjyys on yhtälailla täyteys. 

Meille on vain syövytetty tarinoita miltä minkäkin kuluisi tuntua ja näyttää. Entä jos se ei olekkaan niin? Oletko valmis luopumaan harhaisista uskomuksistasi ja vain kokemaan. Olemaan läsnä sille mitä on? Piiloutumatta tarinoihin, tekemiseen tai pakenemiseen? 

Oletko valmis kokemaan elämän sellaisena kuin se näyttää ilmenevän, iloineen ja suruineen? 

Ilman vastustusta! Ilman, että jonkin täytyisi muuttua! Ilman vaatimuksia! Ilman odotuksia muusta!

On vain oleminen. Minä Olen. 

Jos päästät irti kaikesta, mitä jää jäljelle?

On puhdas taulu, elokuvan valkokangas. Missä voi ilmetä mitä tahansa elämä haluaa kauttasi ilmentää. Mihinkään ei tarvitse takertua, eikä ottaa henkilökohtaisesti. 

Elämä ilmenee jokaisessa muodossa, jokaisessa tunteessa, jokaisessa ajatuksessa, jokaisessa tarinassa. Se on elämän ilmenemistä sinun ja minun kauttani. Ei sitä tarvitse arvottaa hyväksi tai pahaksi. Se vain on. Se on, vaikka arvostelisit. Se on, vaikka kieltäisit sen. Se on, sillä mitään muuta ei ole. 

Sinä et ole elämän hallitsija sen enempää kuin sitä minä olisin. Se on puhdas illuusio. 

Toki moni elää vielä illuusioidensa sokaisemana. Luullen olevansa elämää viisaampia, voivansa kontrolloida tapahtumia. Saahan niin luulla, ei se ole sen enempää oikein tai väärin. Sekin vain sattuu ilmenemään. 

Tarinamaailmaan kyllä mahtuu tarinoita kuninkaista ja konnista, hyvistä ja pahoista, oikeista ja vääristä. Silti ne kaikki on samaa tarinamaailmaa. 

Arvosteletko unesi tarinoita, toki teet joistain painajaisia ja toisista hyviä unia. Silti et pysty vaikuttamaan uniisi. Olet katselija ja kokija. Hyväksyt tapahtuneet, ja herättyäsi voit vain todeta, että onneksi se oli vain unta.

Pidät päivä todellisuuttasi/ untasi erityisempänä. Uskot satuihin mitä sinulle on kerrottu. Pitäisit joulupukkia edelleen todellisena, ellei joku olisi sinulle kertonut sen olevan keksitty juttu. Yhtälailla sinut saatiin uskomaan siihen. 

Kaikki tässä maailmassa on yhtä keksittyä, nimettyä ja paketoitua muottiinsa. 

Ei se sen kummempaa ole. Voit pitää tarinoitasi tosina tai avautua elämän ihmeelle, kuin pieni lapsi joka näkee ensimmäisen kerran perhosen tai lumihiutaleen…. Ennenkuin sille kerrotaan, että se on vain perhonen ja lumihiutale, se on ihme. 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s