Älä ajaudu valheelliseen anteeksiantoon

BLASPHEMY – OR – MIRACULOUS HEALING? PART TWO. Nouk Sanchez

Valheellinen anteeksianto on kuin egon kulkutauti. Tiedän tämän ensisijaisesti siitä kun yritin aina uudelleen ja uudelleen ja sain vain kärsimyksen lisääntymään elämässäni. Kun uskomme jonkin epäoikeudenmukaisen- petoksen, kivun, sairauden, puutteen jne – olevan totta, ja kun yritämme antaa sen anteeksi edelleen siihen uskoen 1) se oli epäoikeudenmukaista ja 2) aiheuttaja on joku toinen, keho, menneisyys tai maailma, silloin sitä ei yksinkertaisesti pysty antamaan anteeksi.

Kun olemme tehneet synnistä totta, se tulee kirjaimellisesti mahdottomaksi antaa anteeksi. Tällöin vaadimme rangaistuksen, olimme siitä tietoisia tai emme. Ikävä kyllä, niin kauan kun päätämme vaalia uskomusta siitä että olemme kaltoin kohdeltuja, se pitää yllä alitajuista uskomusta itse-rankaisuun. Ja tämä on egon päämäärä keholle, käyttää sitä kivuliaana todisteena muiden syyllisyyteen.

Olemme tehneet henkilön, asian tai kokemuksen oikeutetusti vastustamaan Jumalaa, Rakkautta ja meidän yhtä yhteistä Pyhää Itseä. Samaan aikaan kun uskomme tähän salakavalaan illuusioon ja sitten kun yritämme antaa anteeksi synnin, me tietämättämme kannamme hyväksymiemme uskomuksien “seuraukset” siitä että olemme tulleet kaltoin kohdelluiksi. Ja että joku olisi syyllinen! Kipu, sairaus, konflikti, puute ja kuolema ovat yleisimpiä merkkejä tästä sekaannuksesta.

Tässä tapauksessa autenttista paranemista yhteen fyysiseen oireeseen ei voida antaa anteeksi koska sitä ei ole tunnistettu. Ennenkuin jokin on aidosti annettu anteeksi, meidän pitää olla täysin “halukkaita” olemaan vastuullisia ja antaa anteeksi itsellemme omat triggerimme. Tämä, ja ainoastaan tämä, on ainoa parantajan lähde sekä sisä- että ulkopuolellamme. HUOMAA: katso seitsemän keskeistä periaatetta kvanttianteeksiannosta, https://takemetotruth.org/nouks-blog/the-seven-essential-principles-in-quantum-forgiveness/)

Jos yritämme antaa anteeksi jollekin jonka uskomme satuttaneen itseämme, me yritämme absoluuttista mahdottomuutta. Meidän kipumme ja heidän anteeksiantonsa ovat toistensa pois sulkevia. On mahdotonta antaa anteeksi jollekin ja silti pitää yllä uskoa fyysiseen todisteeseen, kuten sairauteen, kipuun jne, ja siihen että heidän syntistä olisi ikuista. Tämän takia Oikeassa sovituksessa, todellisella Anteeksiannon hyväksymisellä, kaikki fyysiset vaikutukset ja seuraamukset jotka syntiin uskominen on saanut aikaan, ovat sitä myöten parannettu niiden syyn tasolla (mielessä).

Muista että kehon tila on suora “seuraus” joko meidän anteeksiannosta tai anteeksiantamattomuudestamme. Jeesus on hellittämätön sen suhteen, että kun kerran hyväksymme Sovituksen, keho ei voi enää kärsiä. Kun olemme täysin ja jumalaisesti muutettuja Hengen avulla, keho todistaa nämä anteeksiannon seuraukset ihanuudella ja terveydellään. Omassa parannuksessaan se todistaa meidän ja veljiemme synnittömyyttä.

Jeesus puhuu valheellisesta anteeksiannosta täällä (anteeksianto tuholle). Hän tekee erittäin tinkimättömän lausunnon, joka näyttäytyy todella julmana egon ajatusta vastaan siitä mikä aiheuttaa sairauden, kivun ja kuoleman.

Tunnen että näissä seuraavissa kappaleissa on tärkeitä huomioita. Siitä syystä sisällytän ne kokonaisuudessaan tähän:

“Parantumattomat eivät voi antaa anteeksi. Sillä he ovat eläviä todisteita sen puolesta, että anteeksianto on epäoikeudenmukaista. He haluavat pitää kiinni seurauksista, jotka johtuvat syyllisyydestä, jota he eivät huomaa. Kukaan ei kuitenkaan voi antaa anteeksi sellaista syntiä, jonka hän uskoo todeksi. Ja mistä on seurauksia, sen on oltava todellista, sillä sen aiheuttamat teot ovat nähtävissä. Anteeksianto ei ole sääliä, joka vain yrittää anteeksi antaa sen, minkä se luulee olevan totta. Pahaa ei voi maksaa hyvällä, sillä anteeksiantamus ei ensin määrittele jotain synniksi ja sen anna sitä anteeksi. Voisiko kukaan sanoa seuraavasti ja myös tarkoittaa, mitä sanoo: “Veljeni, sinä olet haavoittanut minua, ja kuitenkin minä annan anteeksi sinulle sen, että loukkasit minua, koska minä olen meistä kahdesta parempi”? Hänen anteeksiantoaan ja sinun loukkaantumistasi ei voi olla olemassa samanaikaisesti. Toinen niistä kieltää toisen ja tekee siitä pakostakin valhetta.” T-27.II.2.

“Synnin olemassaolon toteaminen ja sen anteeksiantaminen synnistä huolimatta on paradoksi, jota järki ei voi käsittää. Sillä silloin väitetään, että se, mitä sinulle on tehty, ei ansaitse anteeksiantoa. Jolloin antamalla anteeksi annat armon käydä oikeudesta, mutta pidätät silti itselläsi todisteet siitä, että veljesi ei ole todella viaton. Sairaat jäävätkin pysyvästi syyttäjiksi. He eivät pysty antamaan anteeksi veljilleen eivätkä itselleen. Sillä kukaan, joka todella pystyy antamaan anteeksi, ei voi kärsiä. Hän ei pidä synnin todisteita veljensä silmien edessä. Joten hänen on täytynyt olla syntiä näkemättä, ja hänen on täytynyt poistaa se myös omien silmiensä edestä. Anteeksiantoa ei voi varata vain yhdelle, mutta ei toiselle. Joka antaa anteeksi, paranee. Ja hänen paranemisensa on todiste siitä, että hän on todella antanut anteeksi, eikä hänessä ole enää jälkeäkään tuomitsemisesta itseään tai yhtään elävää olentoa kohtaan.” T-27.II.3.

Jeesus sanoo ettei Todellisessa anteeksiannossa kukaan voi kärsiä. Antamalla täysin anteeksi, kehomme on parannettu koska se ei enää käytä syntiä todisteena. Tällöin keho on jumalaisesti uudelleen tulkittu.

Ennen kuin jatkan tämän hyvin tärkeän opetuksen parissa, tunnen polttavan kysymyksen nousevan joiltakin jotka lukevat tätä: “Mutta mites viattomat vauvat jotka syntyvät epämuodostuneina tai sairaina? Kuinka he voivat olla vastuullisia, jos he eivät ole edes tietoisia valinnan mahdollisuudesta? Miten he voivat parantua?”

“Minä olen vastuussa siitä, mitä näen. Valitsen tunteet, jotka koen, ja päätän itse päämäärästä, jonka haluan saavuttaa. Ja minä itse pyydän kaikkea sitä, mikä minulle näyttää tapahtuvan, ja saan sen mukaisesti kun olen pyytänyt.” T-21.II.2:3-5.

Uhreja ei ole, vaikka se voisikin näyttää päinvastaiselta. Me valitsemme kaikki omat kokemuksemme. Juttu on se, että niin kauan kun valinnat tekee teeskennelty itsemme (syyllisyys ja pelko), ne näyttäytyvät suurimmalta osaltaan alitajuisina koska tämä on sitä mitä ego tekee. Ne ovat tarkoituksella alitajuisia -niin kauan kunnes päätämme antaa anteeksi ja tulla tietoisiksi- niin pitkään kun syyllisyyden projektio ruokkii koko syntymän, kuoleman ja muistinmenetyksen kehän illuusiota – jälleensyntymisen muodossa.

Yksittäiset ihmiset näyttävät syntyvän uneen avuttomina vastasyntyneinä. Melkein jokainen vastasyntynyt saapuu muistinmenettäneenä, muistamatta heidän yksilöllistä tarkoitustaan. Näennäisten jälleensyntymien loputtomalla aikajanalla, jokainen yksilö valitsee omat kokemuksensa, mukaanlukien houkutuksen tason syyllisyyteen joka on Jumalan, Rakkauden ja Pyhän Itsen pelkoa.

Anteeksianto on aina molempia varten. Kun annamme anteeksi itsellemme sen että olemme tiedostamattamme käyttäneet jotain ihmistä satuttamaan meitä, me parannamme molemmat ja pyyhimme pois kivuliaan repeämän mielestämme. Mitä enemmän me tätä (anteeksiantoa) teemme, sitä helpommin me näemme toiset Kristuksen näkökyvyn kautta. Kun mielemme tulee yhtenäiseksi, se vaikuttaa kaikkiin mieliin koska me jaamme Yhtä täydellistä Identiteettiä. Seuraavissa kappaleissa Jeesus puhuu täyden anteeksiannon iloisesta vaikutuksesta.

“Todistuksen voima on uskomusta ylempi, koska se kuljettaa vakuuttuneisuutta vanavedessään. Tällaista todistajaa uskotaan, koska hän viittaa itsensä yläpuolelle siihen, mitä hän edustaa. Sairas ja kärsivä sinä edustaa pelkästään veljesi syyllisyyttä: todistajaa, jonka lähetit hänelle, ettei hän unohtaisi sinulle aiheuttamiaan vammoja, joista vannot hänen olevan pakoon pääsemättömissä.”

“Sinun tehtävänäsi on osoittaa veljellesi, että syntiin ei voi olla olemassa syytä. Miten turhaa onkaan nähdä itsensä kuvana, joka todistaa, että tehtäväsi ei voi koskaan toteutua! Pyhän Hengen kuva ei muuta kehoa sellaiseksi, mitä se ei koskaan voi olla. Se ainoastaan ottaa siltä pois kaikki syyllisyyden ja syytösten merkit. Kun keho nähdään ilman tarkoitusta, sitä ei nähdä sairaana eikä terveenä, ei pahana eikä hyvänä. Mitään perusteita ei anneta sen arvostelemiselle millään lailla. Sillä ei ole minkäänlaista elämää, mutta ei se ole kuollutkaan. Se on irti kaikista rakkauden tai pelon kokemuksista.”

“Tässä tyhjässä tilassa, josta synnin päämäärä on poistettu, Taivas voidaan vapaasti muistaa. Sinne sen rauha voi tulla, jolloin kuoleman sijasta tapahtuu täydellinen parantuminen. Kehosta voi tulla elämän merkki, lunastuksen lupaus ja kuolemattomuuden henkäys niille, jotka ovat väsyneet hengittämään kuoleman löyhkäävää hajua. Tee parantumisesta kehon tarkoitus. Silloin se lähettää eteenpäin saamansa sanoman ja julistaa terveydellään ja ihanuudellaan edustamaansa totuutta ja sen arvoja. Anna sen vastaanottaa valta edustaa loppumatonta elämää, jota vastaan ei koskaan nousta. Ja anna sen sanoman veljellesi olla: “Katso minua veli, sinun kätesi kautta minä elän.”

“Yksinkertainen tapa tämän saavuttamiseksi on pelkästään seuraava: älä anna keholle mitään sellaista tarkoitusta, joka sillä oli menneisyydessä, silloin kun olit varma siitä, että sen tarkoitus oli elätellä syyllisyyttä”. T-27.I.4:1-3,9:1-8,10,11:1.

Kehon tarkoitus pohjautuu menneisyyteen, jossa sitä käytettiin osoittamaan erillisyyttä (kipu, sairaus, kuolema) ja todistamaan muiden syyllisyyttä. Kun kerran aidosti kieltäydymme tekemästä tätä enää ja hyväksymme Pyhän Hengen tarkoituksen keholle, me käytämme sitä todisteena Rakkaudelle ilman hyökkäystä, tuomiota, syyllisyyttä tai syyllistämistä.

Meidän mielemme ovat aina yhteenliittyneitä. Ja mitä tämä tarkoittaa? Tämä tarkoittaa sitä että en voi hyväksyä kärsimystä ilman että se vaikuttaisi sinuun ja päinvastoin. Hyvä uutinen on että jos päätän parantua Anteeksiannon avulla, sinä olet samaan aikaan parannettu. Sinun ei tarvitse olla tietoinen tästä parannuksesta mutta se on tosiasia.

Me olemme niin tottuneet uskomaan että sovitus sisältää tuomion, syyllisyyden ja rangaistuksen. Mutta nämä eivät koskaan ole parantavia; ne tekevät synnin ja syyllisyyden illuusiosta totta. Oikea sovitus kuljettaa meidät ainoastaan anteeksiannon läpi jossa Pyhä Henki tekee tekemättömäksi meidän pelokkaan havainnointimme. Tästä syystä sovitus on anteeksianto. Ja anteeksianto on sovitus.

Itselle anteeksiannon Ihme

Pitkä opiskelu ja Kurssin soveltaminen meni aina vaan syvemmälle ja muuttui aina vaan ihmeellisemmäksi. Kun luottamukseni Pyhään Henkeen kehittyi, se pimensi tuttuja pelkojani ja antoi minulle rohkeutta katsoa pelkojen ilmentymien takana olevia ihmeitä.

Kun kirjoitan tätä, löydän itseni taas uudelta syvemmältä ymmärtämisen ja Anteeksiannon tasolta. Joskus olen häkeltynyt siitä kuinka monimutkaiselta parantuminen vaikuttaa. Jeesus lupaa että Anteeksianto parantaa kaiken. Egon illuusion hierarkiassa ei ole yksinkertaisesti mitään mitä ihme ei voisi täysin parantaa. Loppujen lopuksi, ensimmäinen ihmeen perusta on: “Ihmeillä ei ole vaikeusasteita”.

“Sovituksen tarjous koskee kaikkia. Se soveltuu samalla tavalla kaikkiin yksilöihin kaikissa olosuhteissa. Ja siihen sisältyy voima parantaa kaikki yksilöt kaikenlaisista sairauden muodoista. Ellet usko siihen, olet epärehellinen Jumalalle, etkä usko Häneen. Sairas henkilö kokee olevansa erossa Jumalasta. Haluaisitko nähdä hänet erossa itsestäsi? Sinun tehtävänäsi on parantaa se Jumala-eron tunne, joka on tehnyt hänet sairaaksi. Sinun tehtävänäsi on huomata hänen puolestaan, että se, mitä hän uskoo itsestään, ei olekaan totuus. Juuri sinun anteeksiantosi täytyy osoittaa se hänelle. Parantaminen on hyvin yksinkertaista. Sovitus otetaan vastaan ja annetaan. Ja kun se on otettu vastaan, se on väistämättä hyväksytty. Paraneminen liittyy siis nimenomaan vastaanottamiseen. Kaikki muu on pakostakin seurausta tästä sen ainoasta tarkoituksesta”. M-22.6.

Kuten Jeesus kertoo, parantaminen on hyvin yksinkertaista. Edelleen moni meistä uskoo että ihmeen saavuttaminen on ylitsepääsemättömän vaikeaa. Kun olemme haastettuja, me välittömästi tuomitsemme itsemme, toisen, vaivan tai tilanteen pelkopohjaisen menneisyyden filtterin kautta. Nämä pelot ovat sitten heijastettu tilanteisiin. Me lisäämme jo olemassaolevaan pelon filtteriin lisää syyllisyyttä, joka taas on entistä vaikeampaa tai jopa täysin mahdotonta parantaa. Tästä harhaisesta näkökulmasta katsottuna, onko mitään toivoa että olisi tilaa ihmeelle joka todistaa pelon olevan väärässä?

Jeesus kertoo että ainoa tie paranemiseen on olla parannettuja. Mutta ensin meidän on alettava vastaanottamaan sitä. Ei se ole sitä että teemme yhden asian, vaan enemmänkin sitä että antaudumme ja hyväksymme Jumalan äärettömän Rakkauden ja parannuksen.

Hyväksyessämme Anteeksiannon, meidän tulee muistaa että Jumalan Rakkaus on ainoa mikä on, emmekä me ole mitään muuta kuin tämä Rakkaus. Meidän pitää palauttaa mieleemme että tällä Rakkaudella ei ole vastakohtaa ja se takaa että olemme vastustuskykyisiä mille vain uhkalle. Tämä täydellinen Rakkaus on jo parantanut kaiken minkä näytämme näkevämme kehon harhaanjohtavien aistien kautta.

Rakkaus ja parannus ovat yksi. Meidän uskomuksemme pelkoon aiheuttaa pelon illuusion ilmentymisen ihmissuhteissamme, kehossamme ja elämässämme. Pelko tai hyökkäys itsessään on yksilöllinen tekijä koska kun hyväksymme sen oikeutetuksi, me hylkäämme Rakkauden parannuksen. Silti sillä hetkellä kun me tarkoituksellisesti päätämme astua erinomaisimpaan Pyhään Hetkeen, jossa me sananmukaisesti hyväksymme “Jumalan Tahdon” ja annamme sen tehdä tekemättömäksi kaiken mitä kuvittelemme näkevämme tai tuntevamme, me täydellisesti vastaanotamme parannuksen, olipa se omassa tai toisen kehossa, ihmissuhteessa jne.

Se vie vain yhden Pyhän Hetken. Tämä hetki on ikuinen eikä tekemisissä lineaarisen ajan kanssa. Niinpä se hetki on saatavilla aina kun päätämme näyttäytyä ja vastaanottaa sen.

Parannus, Rakkaus ja ihmeet ovat yksi. Missä ne vastaanotetaan ja laajennetaan, pelko oireineen katoaa. Nämä parannukset ovat pelkästään seurausta pelon puuttumisesta. Anteeksianto on Pyhä Hetki jossa hyväksymme ja vastaanotamme täysin pelon häviämisen. Kun kärsimyksen syy on parannettu Anteeksiannon avulla, niin on myös sen seuraukset (fyysiset oireet), koska molemmat sekä syy että seuraus pysyvät yhdessä mielessämme.

Jos me vilpittömästi haluamme parantaa toisen, meidän tulee ensin hyväksyä Sovitus itsellemme. Ehkä yksinkertainen pankkitili-analogia voisi olla avuksi. Kuvitellaan että joka kerta kun me vilpittömästi haluamme hyväksyä Sovituksen meille itsellemme jonkun muun puolesta, me talletamme tuota parannusta jatkuvasti kasvavalle pankkitilillemme. Tili on kaikenkattava, joten se on saatavilla kaikille Poikakunnassa, heti kun he ovat valmiita vastaanottamaan (ottaa takaisin talletus). Joku erityinen ihminen jonka haluamme auttavan, käyttää omaa vapaata tahtoaan päättääkseen milloin haluaa nostaa talletusta (ihme), jonka olemme hänen puolestaan tehneet. Sillä aikaa meidän talletuksemme jatkaa itsemme ja muiden siunaamista.

Sovituksen tai ihmeen edellytys on Pyhä Hetki, edes sekunnin murto-osaksi, jossa jätämme pelon tyystin syrjään ja vapaaehtoisesti hyväksymme Jumalan Armon Hänen Pyhimmässä havaintokyvyn palauttamisessa. Yhdessä Pyhässä Hetkessä ilman pelkoa, Hengen puhdas parantaminen virtaa sisään. Missä puuttuu pelko, Rakkaus on.

“Ainoa parantamiseen vaadittava asia on pelon puuttuminen. Pelokkaat eivät parane eivätkä voi parantaa. Tämä ei tarkoita sitä, että ristiriitojen olisi pitänyt häipyä ikuisiksi ajoiksi mielestäsi, jos haluat sen paranevan. Sillä jos niin olisi, paranemiseen ei olisi mitään tarvetta. Mutta sitä se toki tarkoittaa, että rakastat hyökkäämättä, vaikkapa vain hetken ajan. Hetki riittää. Ihmeet eivät palvele aikaa”. T-27.V.2:8-14.

Ennenkuin menemme eteenpäin, katsotaan joitain tyypillisimpiä pelon ilmentymiä. Jotkut näistä ei ole havaittavissa pelkona mutta sen sijaan tulee tulkita väärin Rakkautena tai välittämisenä. Esimerkiksi, kun joku rakkaimmistamme on kipeä, hänellä on kipua tai tuskaa, meidän ensimmäinen reaktio on “huoli”. Huoli, harmi, ahdistus ja uhrautuminen eivät ole Rakkauden ilmauksia. Ne ovat sen vastakohtia, pelon ilmauksia ja niiden olemassaolo estää ihmeet.

Koska vaan kun olemme pelon houkuttamia, tarvitsemme Sovitusta. Kun olemme huolissamme jostakusta, me tiedostamatta vahvistamme heidän pelkoa ja kärsimystä. Tämä on yksi niistä merkittävistä syistä miksi Jeesus opettaa meitä erityisyyden tekemättömäksi tekemisen tärkeyttä ihmissuhteissa. Tämän muodon ihmissuhteet kasvattaa pelkoa ja uhrautumista ja epäaitoa rakkautta kuten huolta.

Valheellisella itsellä ei ole mitään hajua siitä mitä Rakkaus on. Ainoa “rakkaus” minkä se tietää on rakkaus jossa on hyökkäämistä tai pelokasta rakkautta. Siellä ei voi olla molempia sillä Rakkaus ja pelko ovat toistensa poissulkevat. Toisen läsnäolo kieltää täysin toisen läsnäolon. Toisin sanoen, niitä ei voi yhdistää.

Rakkaudessa ei ole aste-eroja. Rakkaus on totaalista ja jakamatonta. Pelko on myös totaalista eikä sisällä aste-eroja. Eikä sitä edes ole olemassa. Joten erityinen rakkaus on aina “pelkoa” joten sieltä puuttuu Rakkaus. Ota muutama minuutti todella tunteaksesi tämän tosiasian.

Anteeksianto edellyttää meitä antautumaan Rakkauden Pyhälle Hetkelle, ilman hyökkäystä. Kirjaimellisesti tämä tarkoittaa olla ilman huolta, ahdistusta tai ahdinkoa. Se on Armon täyteinen hetki jossa laitamme kaikki kuvittelemamme huolet ja tarpeet sivuun. Silloin emme pyydä mitään. Emmekä tarjoa mitään. Henki tietää sydämen pyyntömme ja on jo täyttänyt ne. Hiljaisuudessa istumme syvällä sydämessämme ja vastaanotamme taivaallisen oikaisun Jumalan Armolla.

Vinkkejä miten päästä käsiksi Anteeksiantoon

Kun olemme pelossa, on usein vaikeaa päästä “pelon puuttumisen” hetkeen ja hyväksyä ihmeen. Niille joille on vaikeaa päästä käsiksi aitoon “pelottomaan hetkeen” jossa vastaanotetaan Anteeksianto, tämä voi olla avuliasta. Anteeksianto kutsuu hetkelliseen “pelon puuttumisen” tilaan. Mutta samaan aikaan kun koemme olevamme eksyksissä tunteidemme kanssa, minkä tahansa pelon ilmauksen kanssa, se voi vaikuttaa olevan mahdoton tehtävä.

Kun tätä tapahtuu, yksi tapa on visualisoida vauva itkemässä tätä pahaa oloa ja hämmennystä ulos. Muistan etten ole vauva (tunne). Joka tapauksessa, päätän tuoda tämän vauvan sydämeeni ja syleillä häntä hyväksyen ja rakastaen, välittämättä siitä kuinka ahdistunut tämä lapsi näyttää olevan. Näen ja tunnen hänen täydellisen viattomuutensa. En yritä korjata tätä lasta, sen sijaan pikkuhiljaa tulen tähän Rakkauteen joka pitelee tätä rakasta mutta ahdistunutta lasta, siihen saakka kunnes se on palannut rauhan tilaan käsivarsillani. Sitten huomaan sen mitä tämä lapsi on ikinä tarvinnut, on täysin hyväksytyksi tuleminen ilman tuomitsemista.

Tässä harjoituksessa opettelemme kuinka hyväksyä itsemme täysin viattomina huolimatta yhdestäkään sisäisestä myllerryksestä. Itse-tuomio on pelkoa. Siitä syystä meidän pitää pitää päästä hetkeen jossa hyväksymme täydellisesti itsemme.

Tässä hyväksymisessä usein tunnemme helpotuksen tunteen, rauhan ja kiitollisuuden. Niinpä kiitollisuus jota koemme on varma merkki siitä että vastaanotimme ihmeen! Jos me vastaanotamme sen, hyväksymme sen itsellemme ja jollekin muulle, hänen pitää myös vastaanottaa se (ellei hän ole siitä vielä tietoinen). On mahdotonta olla vastaanottamatta Sovitusta ilman että se vaikuttaisi toiseen joka hakee anteeksiantoa tai parannusta.

Kukaan ei voi pyytää toista parantumaan. Kuitenkin voimme hyväksyä oman havaintokykymme puhdistuksen toisen puolesta. Niinpä emme voi parantaa toista ellemme ole vastaanottaneet parannusta ensin itse. Emme voi antaa sellaista mitä meillä itsellä ei ole. Jos me annamme parannusta, se on aina oma mielemme joka vastaanottaa parannuksen ensin. Muuten emme voisi laajentaa sitä.

Muista että se puoli mielestä joka uskoo ja arvostaa kärsimystä, sairautta, konfliktia jne.. on juuri se sama puoli mielestä joka projisoi kärsimyksen toiseen mieleen. Tämä harhainen jakautunut puoli mielestä jota näytämme jakavan, on erillisyyden illuusio.Tämä jakautunut mieli jota näytämme jakavan ei ole henkilökohtainen. Se ei kuulu vain yhdelle yksilölle. Tämä pelokas puolikas on jaettu hulluus niin kauan kun uskomme (arvostamme) kivuliaisiin seurauksiin jonka “se” voi itse ainoastaan projisoida.

Meidän huolet ja triggerit näyttävät meille missä on parantumisemme lähde, omassa mielessämme. Parannus lähtee siitä kun huomaamme mistä vastoinkäymisemme nousevat eli omasta pelostamme. Emme voi uskoa tai havaita harhaisen jakautuneen mielen hyökkäystä toiselta ellemme ensin valitse havainnoida samalla harhaisella mielellä.

“Hän ei kiinnitä huomiota mieleen eikä kehoon, vaan näkee pelkästään Kristuksen kasvojen loistavan edessään, parantaen koko havaintomaailman”. M-22.4:5.

Kun näemme toisen erillisenä, ihmissuhde-konfliktin tai sairauden kautta jne.. me projisoimme tämän kärsimyksen epätodellisen hajaantuneen mielemme kautta. Jos vastaanotamme Anteeksiannon, meille itsellemme, ja myös jollekin toiselle, silloin olemme molemmat parantuneet. Pyhä Henki yhtenäistää mielemme parantamalla kuilun, ja kaikki se muistuttaa yhdestä yhteisestä mielestä. Hyväksymme kaiken yhdessä yhtenä. Tässä “kuilun sulkemisessa” parannus on vapaa laajenemaan, koska kaksi harhaista jakautunutta mieltä sortuu jättäen jäljelle yhden yhtenäisen mielen (Jumalan mielen) Pyhän Hetken.

“Oikaisu on tehtävä, joka on annettu molemmille, mutta ei kummallekaan yksin. Ja kun se on yhteisesti täytetty, sen täytyy oikaista sekä hänen virheensä että sinun virheesi. Se ei voi jättää toisen virheitä korjaamatta ja tehdä toista vapaaksi.” … “Hänen hyväksymänsä tehtävä sisältää keinot, joiden avulla sinun mielesi yhdistyy. Hänen yksi ja ainoa päämääränsä yhdistää erillisiksi näkemäsi itsesi puolikkaat. Ja kumpikin antaa toiselle anteeksi, jotta Hän voisi hyväksyä toisen puoliskonsa osaksi itseään”. T-27.II.15:1-3,16:5-7.

Jos olisimme täysin pelottomia, näkisimme selkeästi kaikkien sairauksien, konfliktien ja puutteen eri ilmenemismuotojen läpi. Itseasiassa näkisimme Kristuksen täydellisen kirkkaat kasvot kaiken kärsimyksen hataran hunnun läpi. Ja vain näkemällä tämän, liitymme siihen. Rakkaus ilman pelkoa on palautettu. Ja näin illuusion huntu voi kirjaimellisesti pudota pois.

Tässä rukous joka tuli minulle hiljattain ja joka antaa minulle rauhan silmänräpäyksessä:

“ Pyhä Henki, annan sinulle kaiken mitä ei koskaan ole ollut, vaihdossa siihen mitä olen aina ollut ja se on se joksi Jumala minut loi. Aamen. “