Henkisen egon merkit

Suomentanut: Hannele Kirjavainen

SIGNS OF THE SPIRITUAL EGO

Ennen omaa läpimurtoa kävin läpi ajan, jota kutsun henkiseksiJ ylivoimaisuudeksi. Tietenkään en voinut nähdä sitä tuolloin, koska olin sen sokaisema. Monet henkisellä polulla kulkevat kohtaavat tämän vaiheen vaihtelevissa määrin. Tämä on aika, jolloin ego on sitoutunut tekemään henkistä matkaa. Sen tavoite ei ole herätä syyllisyydestä ja pelosta vaan saada ylivoimaisempi julkisivu; korkeampi status.

Aluksi ego, joka on väärä itsemme, on sellainen, joka mielellään aloittaa hengellisen matkan. Se uskoo, että se voi täydentää itseään, kun se kerää yhä enemmän henkistä viisautta. Sen pinnallinen tavoite on parantaa itsetuntoa ja kerätä henkistä tietoa. Kuitenkaan se ei koskaan uskalla kysyä, mikä ”itse” tarvitsee arvostusta ja tietämystä.

Henkinen ego on eniten panssaroitu kaikista egoista. Se on vaikeinta murtaa. Monet kokevat tämän vaiheen matkalla ykseyskokemukseen, jossa ego ottaa itselleen taas yhden laajenneen kerroksen identiteettiä (egon identiteetti ikäänkuin “paisuu” ja kasvattaen erillisyyttä). Tällä kertaa se vain pitää sitä oikeutettuna, koska sillä on henkinen etiketti. Tämä egon vaihe on edelleen ego, mutta nyt se muuttuu suurelta osin läpäisemättömäksi. Omasta kokemuksestani joitain tämän vaiheen piirteitä ovat:

Yli-identifioituminen älylliseen tietämykseen

Tämän tiedon puolustamista – henkisen oikeutus

Henkinen turhamaisuus ja ylpeys

Henkinen ylivertaisuus (muiden näkeminen vähempiarvoisina)

Aidon tunneherkkyyden ja avoimuuden puute

Radikaalin itsetuntemuksen puute

Itse-tietoisuuden ja itsetarkkailun puute

Todellisen uteliaisuuden puute

Opettamista enemmän kuin kuuntelemista ja oppimista

Kiitollisuuden puute toisille itsenäisinä opettajina (opiskelijat ovat opettajia)

Vastustus “tulla kutsutuksi ulos”- vastuullisuuden puute

Pitää yllä positiivisuuden naamiota (pelosta nousevaa)

Liittyminen henkisiin väittelyihin (jotka nousevat tarpeesta olla oikeassa)

Jokainen yllä oleva asia on yksinkertaisesti heräämisen vastustusta. Sellaisina ne edustavat egon moninaisia ja vaihtelevia viivytystaktiikoita

Kuinka omistautuneita me olemme purkamaan esteitä Rakkauden tieltä? Kiinnostus vastustuksen ja puolustuksen purkamiseen käytännössä on oltava tärkeintä. Kuinka tietoisia itsestämme olemme? Tarkkailemmeko itseämme kun puhumme? Kysymmekö itseltämme ”kuka” puhuu? Onko se ego vai Henki? Olemmeko sitoutuneet sydämeen vai älyyn? Ja kun kuuntelemme toisia, alammeko pian muotoilla vastauksemme älylliseen tietämykseemme perustuen? Vaii olemmeko läsnä liittymään toiseen arvokkaassa Pyhässä hetkessä, sallien Hengen paljastaa Kristuksen näkökyvyn meille? Kysymmekö itseltämme radikaaln rehellisesti, ”Mikä on tämän kommunikoimisen tarkoitus?” Onko se liittymistä sydämeen Todellisessa nöyryydessä vai liittymmekö egonamme todistaaksemme oleavamme oikessa?

Luokittelemmepa itsemme henkiseksi oppilaaksi tai opettajaksi, meidän on oltava tietoisia tuosta egon kiusauksesta. Haluammeko herätä kärsimyksestä? Haluammeko todella? Sitten meidän on myös haluttava nähdä se mikä on kielletty ja sittemmin projisoitu ulospäin toisiin, kehoon, maailmaan menneisyyteen ja Jumalaan. Useimmat meistä ovat kovin peloissaan tuodakseen esille syvimmät pelot, myrkylliset malli, arvot ja uskomukset. Mutta on mahdotonta vapautua näistä harhakuvista, ellemme ole halukkaita katsomaan niitä ilman puolustautumista. Vain silloin me tiedämme syvästi, että turvallisuutemme lepää puolustautumattomuudessamme. Vasta silloin me tiedämme, että olemme korruptoitumattoman viattomuuden ruumiillistumia ja siksi tuhoutumattomia.

Pelon, oikeutuksen ja puolustuksen sijaan meidän on kehitettävä terveellistä uteliaisuutta ja huumorintajua ongelmien ja esteiden ympärille. Innokkuus katsoa sisäänpäin on välttämätöntä. Kuinka voimme nähdä Kristuksen kasvot toisissa (ja itsessämme), jos emme halua antaa anteeksi ja parantaa vastustustamme sitä kohtaan?

Henkisen egon-tarkistuslista

Tässä muutamia ajatuksia herättäviä kysymyksiä. Toivon vain, että minulla olisi ollut tämä luettelo oman itsepetokseni aikana. Voin nauraa nyt kun reflektoin tätä, mutta olen varma, että tämä luettelo olisi nopeuttanut valtavasti egon murtumista ja lopullista läpimurtoani! Vie itsesi tämän hyödyllisen tarkistuslistan läpi terveellisellä annoksella radikaalia itserehellisyyttä:

Olenko tosissani? Olenko tietoisesti läsnä ja yksiselitteisesti Autenttinen kommunikoidessa muiden ja itseni kanssa?

Onko se mitä ajattelen, tunnen, sanon ja teen linjassa keskenään ilman ristiriitoja? Vai onko minulla usein kiusaus puhua siitä, mitä tiedän älyllisesti samalla, kun jätän huomiotta omassa sydämessä olevat ristiriitaiset vivahteet?

Olenko innokas löytämään omat sisäiset ristiriidat ja epäjohdonmukaisuudet, jotta ne voidaan parantaa. Vai onko niiden vastustamista?

Kuinka paljon harjoittelen radikaalia itserehellisyyttä? Kuinka avoin olen saamaan rakentavaa kritiikkiä muilta ilman puolustusta ja oikeutusta? Tai onko niiden

vastustusta? Minkä paranemisen tämä vastustus yrittää piilottaa? Mitä lahjaa en kykene näkemään ja vastaanottamaan? Mitä henkinen ego ei halua minun tunnistavan?

Tunnenko kiitollisuutta aina, kun henkistä egoani kutsutaan esiin (uhataan tai triggeröidään)? Jos en, niin miksi en? Mikä ”itse” tuntuu olevan uhattuna sen oikeutuksen ja puolustuksen tarpeen vuoksi?

Kuinka paljon arvostan itsearviointia? Olenko johdonmukaisesti itsetietoinen, kun tarkkailen itseäni ja toisia ilman tuomiota, mutta Hengen rakastavalla arvostelukyvyllä?

Onko minulla taipumus puhua (opettaa) enemmän kuin kuunnella? Yritänkö vain vakuuttaa ja käännyttää toisia? Jos näin on, kysynkö itseltäni: ”Kuka (Henki vai ego) puhuu ja mikä” itse ”tarvitsee vakuuttavaa ja käännyttää?”

Onko minulla tunnetta ylpeydestä tai ylivoimaisuudesta? Aina kun joku triggeröi minua, ohitanko oman paranemissmahdollisuuteni vakuuttamalla itseni siitä, että tiedän heitä enemmän ja olen siksi henkisesti ylivoimaisempi?

Kummasta olen enemmän kiinnostunut?

1) opettamisesta tai valmentamisesta älyllisesti toisia samalla kun ylläpidän omaa opettajarooliani

2) Liittymään avoiminin sydämin yhteen muiden kanssa, jolloin minua kannustetaan:

a) olemaan läpinäkyvä

b) ilmaisemaan omaa emotionaalista haavoittuvaisuuttani

c) sulkemaan näennäisen kuilun minun ja muiden välillä

d) ja olenko todella kiitollinen siitä, että ne, jotka tuntuvat tuntevan vähemmän kuin minä, ovat itse asiassa suurimmat opettajani?