Kehon parantaminen rakkauden avulla

 

From The End of Death, Vol. Two Copyright 2018 Nouk Sanchez
Vapaasti suomentanut Päivi Koski

 

Monissa holistisissa ja New Age-parantamispiireissä keskitytään oppimaan rakastamaan kehoa osana paranemisprosessia. Tämä lähestymistapa ei kuitenkaan toimi, ellei samalla käsitellä taustalla olevaa tunnistamatonta syytä kipuun, sairauteen, ikääntymiseen tai kuolemaan. Tämä syvään haudattu minkä tahansa sairauden syy on meidän virheellinen uskomme, että olemme erillämme iankaikkisesta Rakkauden Lähteestä – kaiken paranemisen Lähteestä.

Kun olemme sairaita tai tuskaisia, johtuu se siitä, että olemme yhä kiinni siinä uskomuksessa, että olemme erillisiä. Harvoin tunnistamme sairauden alkuperän, joka on kuitenkin aina erheellinen tuomio tai tuomitseminen. Valheellinen itse yrittää sijoittaa toistuvasti kivun syyn kaikkialle muualle paitsi sinne, missä se oikeasti on, eli mielessä olevassa kaunassa tai mielipahassa. Ohjaamalla meitä pois tunnistamasta sairauden syytä (tuomitseminen) ego varmistaa, että me emme koskaan paranna kaiken erillisyyden, sairauden ja kuoleman ainoaa syytä. Jos ylipäätänsä esiintyy sairautta tai kipua, niin se tarkoittaa myös anteeksiantamatonta syyllisyyttä. Se on juuri tämä, joka ainoana aiheuttajana täytyy parantaa. Kun tuomitseminen on anteeksi annettu, keho on vapaa näyttämään toteen Rakkaudelliset vaikutukset – parantumisena – ykseydestä käsin sen sijaan, että se ilmaisisi sairautta erillisyyden seurauksena. Kun haluan uskoa kipuun tai sairauteen, olen kouluttanut itseni kysymään, missä olen tehnyt päätöksen olla erillinen. Onko minulla kaunoja jotakuta kohtaan? Onko se menneisyydestä vai nykyhetkessä? Mistä minulla on uskomus, että minua on epäoikeudenmukaisesti kohdeltu? Ja kenen toimesta? Päätös sairastaa on seurausta siitä, että on tehnyt valinnan hylätä joku tuomitsemisella tai syytöksellä.

Kuitenkin on mahdottomuus hylätä (tuomita) ketään ilman, että ensin hyökkäämme itseämme vastaan. Kaikki hyökkäykset ovat hyökkäyksiä itseä kohtaan. Ja keho on paras säilytyspaikka anteeksi antamattomalle tuomitsemiselle. Olisi täysin mahdotonta kehon sairastua tai jopa kuolla, jos olemme parantaneet valheellisen itsen pakkomielteen projisoida muihin – ja kehoon – meidän omaa piilotettua haluamme itsehyökkäykseen.

Emme voi Rakastaa ja siksi parantaa kehoa, ellemme ensin ulota tuota Rakkautta anteeksiantona veljillemme.

Keho vapautuu ja paranee, kun annamme anteeksi heille, joiden katsomme satuttaneen, pettäneen tai hylänneen meidät. Emme pysty parantamaan (Rakastamaan) kehoa, ennen kuin vapautamme kaikki syyllisyydestä. Keho palautuu Rakkauteen – ja paranee – kun me halukkaasti annamme anteeksi veljillemme. Kaikki sairaudet johtuvat erosta tai syyllisyydestä. Parantuminen on seurausta todellisesta halusta ”sulkea kuilu” muiden kanssa anteeksiannon kautta.

”Veljen mieleen liittyminen estää sairauden syyt ja havaitut seuraukset. Parantuminen on seuraus yhteen liittyvistä mielistä (anteeksianto), kun taas sairaus on seurausta mielistä, jotka ovat erossa toisistaan (syyllisyys)” T-28.III.2:5-6 Ihmeiden oppikurssi

Jos kaiken sairauden ja kuoleman ensisijainen syy on virheellinen usko siihen, että olemme erillisiä Rakkauden Lähteestä, meidän Pyhästä Itsestämme, niin Pyhä Silta takaisin Lähteeseemme on yhdistyminen veljiemme kanssa.

Egon alkuperäinen tarkoitus kehon muodostamiselle oli houkutella meitä uskomaan siihen harhaan, että jokainen meistä on erillinen keho, ja että olemme erillämme toisistamme sekä itse Rakkauden Lähteestä. Täysin uppoutuneena tähän eksytykseen ego loi edelleen erillisyyttä saamalla sen näyttämään siltä, kuin kuvitteellisella keholla olisi valta meidän mieleemme. Kuitenkin vain mieli voi hallita kehoa, itse asiassa se muodosti kehon.

”Mielet liittyvät yhteen, kehot eivät. Vain antamalla mielelle kehon ominaisuudet (erilliset kehot) näyttää erillisyys mahdolliselta. Ja juuri mieli näyttää olevan pirstoutunut ja yksityinen ja yksin. Syyllisyys, joka pitää sen erillisenä, projisoituu kehoon, joka kärsii ja kuolee, koska sitä vastaan hyökätään, jotta erillisyys säilyisi mielessä eikä se näin tunnistaisi omaa Identiteettiään.”T- 18.VI.3:1-4 Ihmeiden oppikurssi

Keho muodostettiin alun perin erottamaan meidät. Nyt Pyhän Itsen tarkoituksena on käyttää kehoa keinona palauttaa kommunikaatio – Rakkaus – halukkuudellamme nähdä kaikki, myös itsemme, synnittömänä ja viattomana.

Kehon ainoa tarkoitus on kommunikaatio, mutta hyvin harvat ymmärtävät sen merkityksen tai sen arvon. Kommunikaatio on Rakkautta. Ja Rakkautta on pelon täydellinen poissaolo. Rakkaus kommunikoinnissa keskeytyy tai estyy, jos uskomme yhteenkään pelon lukuisista seurauksista, kuten syyllisyyteen, moitteeseen, tuomitsemiseen, puolustukseen, hyökkäykseen, huoleen, kateuteen, sairauteen, kipuun, puutteeseen, menetykseen tai kuolemaan jne. Kaikki sairaudet johtuvat tästä kommunikoinnin keskeytyksestä. Mutta onneksi sydämestä tuleva anteeksianto palauttaa kommunikaation ja siten terveyden.

Kaunat keskeyttävät kommunikaation. Pelko pysäyttää kommunikaation aivan kuten myös syyllisyys tai moite. Anteeksianto toisaalta palauttaa kommunikaation paitsi veljiemme, myös Jumalan ja Pyhän Itsemme kanssa. Emme voi tuomita toista (keskeyttää kommunikaatiota) kärsimättä samasta keskeytyksestä Jumalan ja Pyhän Itsen kanssa. Tämä tauko kommunikaatiossa on syy siihen, miksi keho sairastuu, ikääntyy ja kuolee.

Keho on täysin neutraali eikä sillä ei ole mitään valtaa mieleen. Kuitenkin, kun kipu tai sairaus iskee, automaattinen vastaus on projisoida syyllisyys kehoon; tai menneisyyden muihin kuvitteellisiin seurauksiin (esimerkiksi perinnöllisyyteen) tai maailmaan.

”On hullua käyttää kehoa syyllisyyden syntipukkina, ohjata sen hyökkäys ja syyttää sitten sitä siitä, mitä halusitte sen tekevän.” T-18.VI.6: 1

”Näet itsesi lukittuna erilliseen vankilaan (keho), pois karkotettuna ja saavuttamattomana, kykenemättömänä tavoittamaan ketään ja kenenkään tavoittamatta sinua. Vihaat tätä omatekoista vankilaa (keho), ja haluat tuhota sen. Mutta et voi paeta sitä, jättää sitä vahingoittumattomaksi ilman sinun syyllisyyttäsi. ”…” Mutta vain näin sinä [voit] paeta. T- 18.VI.7:5-7,8:1

”Niin kauan kuin uskot, että syyllisyys on todellista, keho jää syyllisyyden sanansaattajaksi ja toimii niin kuin se määrää. Sillä syyllisyyden todellisuus on se harha, joka näyttää tekevän siitä raskaan, läpinäkymättömän, läpäisemättömän ja todellisen perustan egon ajatusjärjestelmälle. Sen ohuus ja läpinäkyvyys eivät ole ilmeisiä, ennen kuin näet sen takana olevan valon. Ja sitten näet sen hauraana verhona valkeuden edessä. ”T-18.IX.5:1-4 Ihmeiden oppikurssi

On mahdotonta oppia Rakastamaan kehoa ja antaa sen parantua, kun vielä päätämme uskoa, että me olemme jonkun uhreja mukaan lukien oma lapsuutemme. Lopulta, jos vilpittömästi haluamme parantua, meidän on oltava valmiita pyytämään Pyhää Henkeä auttamaan meitä antamaan anteeksi itsellemme se, että olemme tiedostamattamme käyttäneet jotakuta tai jotain hyökätäksemme itseämme vastaan katkaistaksemme kommunikoinnin sen Rakkauden kanssa, joka on ”Mitä” me olemme.

Haluatko nähdä veljesi tai sisaresi synnittömänä? Se kohta, jossa et halua antaa anteeksi (katsoa heitä synnittöminä) on alue, jonka vieläkin haluat sairaudelle, kivulle ja erillisyydelle. Tämä on kiistämätön seuraus valinnasta olla antamatta anteeksi. Koska sinun tahtosi on vapaa valitsemaan erillisyyden, olet myös vapaa projisoimaan tuon hyökkäyksen kehoon sairautena, kipuna, painonnousuna, menetyksenä jne.

”Etkö haluaisi erillisyyden (keho) instrumenttien uudelleentulkintaa pelastuksen keinona ja käytettäviksi rakkauden tarkoituksiin? Ettekö toivoneet tervetulleeksi ja kannatettavaksi siirtymistä koston ajatuksista niistä vapautumiseen? Havaintosi kehosta voi olla selvästi sairas, mutta älä projisoi sitä kehoon.” T-18.VI.5:1-3

”Voit ojentaa kätesi ja ulottua Taivaaseen. Sinä, jonka käsi on liitetty veljesi kanssa, olet alkanut päästä kehon yläpuolelle, mutta et itsesi ulkopuolelle, tavoittelemaan jaettua Identiteettiänne yhdessä. ”T-18.VI.10: 1-2 Ihmeiden oppikurssi

Rakkaus on se, Mitä me olemme. Rakkaus on todellinen, ikuinen, keskeytymätön ja yksiselitteinen kommunikaatio. Tämä ja vain tämä on se, mitä me olemme täällä oppimassa. Ja keho on uskollinen palvelijamme. Mutta emme voi tuntea Rakkautta, kun me yhä uskomme, että kukaan, myöskään me itse, ei ole täydellisen anteeksiannon arvoinen. Keho manifestoi aina kaunamme kipuna ja tautina – tai – se näyttäytyy meidän jakamattomalle Rakkaudellemme terveytenä ja rakkaudellisuutena.

”Rakkautta ei opita. Sen merkitys on siinä itsessään. Ja oppiminen loppuu, kun olet tunnistanut kaiken, mitä se on [ei.] (mitä se ei ole). Tämä on se häiriö; tämä on se, mikä on tehtävä tekemättömäksi. ”T-18.X.12: 1-4 Ihmeiden oppikurssi

Jos Rakkaus on parantumista, emme voi parannella kehoa, kun me edelleen valitsemme tuomitsemisen.

Lopuksi, on mahdotonta parantaa kehoa, ellemme Rakasta – anna anteeksi – veljillemme. Voimme käyttää maagista lääkehoitoa, terapiaa ja kirurgiaa parantaaksemme kehon väliaikaisesti. Kuitenkin ilman kattavaa anteeksiantoa, kaikkien sairauksien, kipujen, menetyksien ja kuoleman ainoa syy jää edelleen parantumatta ja palaa siihen, kunnes tämä suurin kaikista oppiläksyistä kautta aikojen on vihdoin opittu.

 

LYHYT VERSIO ANTEEKSIANTORUKOUKSESTA

Voit käyttää tätä missä tahansa hetkessä, kun tunnet itsesi tunnetasolla tai fyysisesti latautuneeksi. Kun se ilmaistaan syvällä vilpittömyydellä, tämä on poikkeuksellisen voimakas rukous, joka saa aikaan ihmeen:

”Pyhä Henki, auta minua antamaan anteeksi ITSELLENI, että olen tiedostamattani käyttänyt ___ (henkilö, kipu, sairaus, puute, ahdistus, itsekritiikki, viha jne.) ____ hyökkäämään itseäni vastaan ja erottamaan Pyhän Itseni Rakkaudestasi. Aamen.”

Näyttökuva 2019-1-23 kello 11.46.09.png