TRIGGERIEN PYHÄ TARKOITUS

From The End of Death, Volume Two – Copyright 2016 Nouk Sanchez

RE-PURPOSING OUR TRIGGERS  Suomentanut: Pirkko Rossi

Sanomme haluavamme herätä kärsimyksestä. Sanomme, että haluamme epätoivoisesti tuntea itsemme rakkaudeksi ilman vastakohtaa. Silti meiltä tuntuu puuttuvan jotain. Totuus on, että meillä kaikilla on välittömästi esteetön pääsy kultakaivokseen, tämän jumalallisen muutoksen kvanttikiihtyvyyteen (tarkoittaako tietoisuuden kvanttihyppyä?). Mutta tunnistammeko sen? Ja hyväksymmekö nämä lahjat ja käytämmekö niitä jatkuvasti? Ei.

Toisin kuin ego opettaa, ihmiset ja asiat, jotka laukaisevat meissä tunteita, ovat todellakin lahjoja, jotka nopeuttavat paluutamme rakkauteen, pyhään itseemme ja olemuksemme äärettömään turvallisuuteen. Ego-suodatinta käyttäen me kuitenkin hylkäämme nämä lahjat, mutta puolustaudumme voimakkaasti tätä arvokasta vapautumisen mahdollisuutta vastaan.

Ymmärrän vihdoin, miten arvokas merkitys ja miten arvokkaat seuraukset ovatkaan sillä, että uskallan katsoa syvemmälle omiin tunnelatauksiini. Ymmärrän selvästi, että jos tunnen latautumista, se on aina tilaisuus eikä uhka. Katsotaanpa tätä. Ainoa osa minusta, jota voi triggeröidä, on ego. Enkä ole ego. Joten miltä todella puolustan itseäni?

Korkeimmalla tasolla ainoa uhka, jota vastaan ego puolustautuu, on Rakkaus. Se ei kuitenkaan halua meidän näkevän tätä. Sen sijaan se varmistaa, että Rakkaus on aina naamioitu oikeutetuksi uhkaksi. Näin reagoimme uhkaan emmekä sen alla olevaan rakkauden kutsuun. Vastaamme uhkaan puolustautumalla, koska emme ymmärrä, että mitä vastaan puolustaudummekin, sitä houkuttelemme tulevaksi.

Jos noudatan edelleen egon pakko-uskomusta, että: a) minua voidaan kohdella epäoikeudenmukaisesti ja b) olen oikeutettu puolustautumaan, niin vakuutan itselleni, että ”minä olen ego”. Sillä hetkellä, kun triggeröidyn ja tunnen olevani oikeutettu puolustautumaan totuutta vastaan, minulta unohtuu se totuus, että olen Kristus. Pyhyys, viattomuus, haavoittumattomuus ja armo olla se joka olen, karkotetaan tietoisuudestani, koska päätin arvostaa egoa tuossa hetkessä.

Jokainen kokemus syntyy siitä, mitä arvostamme, ja suurin osa tästä on tiedostamatonta kipua taitavasti naamioituna kunnianhimoiseksi rakkauden, turvallisuuden, varmuuden ja nautinnon etsimiseksi. Tätä tiedostamatonta halua antaa arvoa tuskalle ei voida välttää, ennen kuin sitoudumme aktiivisesti väärennetyn identiteetin kumoamiseen soveltamalla 7 ihmeprinsiippiä autenttiseen viestintään.

Ainakin useimmiten, kun tunnen itseni emotionaalisesti latautuneeksi, vanha tunne tuomitsemisesta on kadonnut. Suurimmaksi osaksi se on korvautunut uteliaisuudella, jota seuraa nopeasti innostunut odotus. Tämä tunnelataus ei ole uhka! Ei. Se on aina kaunis lahja, jos haluan pysähtyä ja pyytää Henkeä auttamaan minua antamaan sille uuden tarkoituksen. Pyydän lahjaa, joka on egon ensimmäisen tulkinnan alla.

Henkilöllä tai asialla, joka saa meidät latautuneiksi, on aina pyhä tarkoitus. Se tulee pelastajanamme, ei vahingoittaakseen meitä, vaan vapauttaakseen meidät tiedostamattomasta sabotaasista itseämme vastaan.

Mitä triggerini piilottavat?

Jos joku toinen ihminen laukaisee minussa tunnereaktion, projisoin tietämättäni itseni tuomitsemisen häneen, kun käytän häntä hyökkäämään itseäni vastaan. Esimerkiksi monta vuotta sitten minulla oli taipumus houkutella kaikenlaista kritiikkiä erityisesti omissa suhteissani. Näytti siltä, että olin muiden taholta jatkuvassa tykistötulituksessa. En ollut koskaan tarpeeksi hyvä. Olin addiktoitunut ihmisten miellyttämiseen, ja mitä kovemmin yritin täyttää toisten tarpeita, sitä enemmän kohtasin konflikteja. Näytin olevan kirottu, tein niin tai näin. En saanut hengähdystaukoa vaikealta pulmaltani.

Sitten sain tietää, että se, jota yritin jatkuvasti miellyttää, oli aina ego. Minulla ei ollut aavistustakaan siitä, että joka kerta, kun yritin täyttää toisten tarpeita, täytinkin vain egon tarpeita. Ja näitä pyyntöjä kohdatessani minun piti ensin luopua omasta sisäisestä tiedostani. Se pieni, ”jymähdys” sisälläni yritti varoittaa minua pettämästä itseäni ajatuksella, että uhraus ostaisi minulle haluamani rakkauden. Ego ei voi rakastaa. Se ei voi antaa Rakkautta eikä vastaanottaa sitä. Kaikkien erityisten suhteiden myrkyllinen mutta piilotettu sopimus on: ”Minä rakastan sinua niin kauan kuin teet mitä minä (ego) haluan. Entä jos et? En enää rakasta sinua.”

Kun vihdoin näin jatkuvan tuhon egon haitallisessa erityisyyden dynamiikassa, en halunnut sitä enää. Olin halukas ja avoin Hengen antamalle oikaisulle. Oli aika tutkia jatkuvan arvostelun tykistötulitusta, johon olin kiinnittänyt huomioni uudella valaistuneella tavalla.

Mikä oli lahja näiden tuomioiden alla? Jos meitä on vain yksi, kuka tuomitsee? Ja sitten minä näin lahjan. Ahaa! Kumppanini, perheeni ja ystäväni yksinkertaisesti peilasivat minulle omat tuhoisat itseeni kohdistuneet tuomioni. Olin laiska, heikko, abstrakti, uneksija, vastuuton, hidas, tyhmä ja täysin arvoton. Hmmmm. Nämä olivat egon piileviä arvioita itsestäni; sellaisia, joita en ollut paljastanut ja vaihtanut ihmeiksi. Koska en ollut tutkinut niitä Hengen valolla enkä ollut luovuttanut pois kaikkia pelkoja ja tuomioita, ne projisoituivat ulospäin näyttämään siltä, että minua kohdeltiin epäoikeudenmukaisesti.

Tässä on ihme, lahja minun tunnereaktioni alla. Jos en olisi kokenut kaikkia näitä toisten langettamia tuomioita, niin tuskallista kuin se olikin, en olisi koskaan ymmärtänyt niiden lähdettä ja perustavaa laatua olevaa syytä olla omassa mielessäni. Ego oli loputtomassa tuhoisassa silmukassa yrittäen ratkaista vaikeaa pulmaani ja etsi rakkautta aivan vääristä paikoista. Se teki mitä tahansa estääkseen minua löytämästä sitä ainoaa tuskani ja konfliktieni lähdettä – sisältä itsestäni.

Olin kiitollinen siitä, että tunnistin kaikkien tuomioiden tulevan omasta itsetuomiostani.

Ihme tuli heti, kun ymmärsin, että olin tietämättäni käyttänyt kaikkia suhteitani peilaamaan omia väärämielisiä tuomioitani. Tämä lahja tuli minulle suuren kiitollisuuden muodossa kaikkia elämäni ihmisiä kohtaan. Nyt voisin todella rakastaa näitä ihmisiä ja tarjota heille kiitollisuutta ja luottamusta, minkä ego oli aiemmin kieltänyt.

Yhtäkkiä ulkopuoleltani tulleet tuomiot loppuivat. Kun tein tekemättömiksi itseäni ja muita kohtaan langettamani tuomiot, kaikista suhteistani tuli vasta löytämäni sisäisen tilani ilmauksia.

Lupa tulla esiinkutsutuksi

Toinen hyödyllinen asia tapahtui. Tulin avoimeksi rakentavalle kritiikille. Nyt minulla ei ollut enää mitään puolustettavaa, jotta voisin avata sydämeni kuullakseni Hengen puhuvan minulle muiden kautta. Annoin Hengelle luvan kutsua minua rakastavasti muiden kautta koska tahansa, kun minulla oli houkutus luopua itsestäni tai menettää itseni. En enää pelännyt tulla kutsutuksi, koska tiesin, että kutsu tuli Rakkaudesta eikä mistään kieroutuneesta egon sabotaasista. Pystyin luottamaan veljiini ja sisariini, koska luotin Pyhään Itseeni.

Olemmeko halukkaita katsomaan egon hyökkäysten ohi riippumatta niiden muodosta ja etsimään lahjan hyökkäysten alta? Tämä on välttämätön edellytys sille, että parannamme kaikki tiedostamattomat viehtymyksemme itseämme vastaan hyökkäämiseen. Jos emme sitä tee, ja tunnemme vastustusta tähän, arvostamme edelleen ongelmaa. Ja mitä arvostamme, se ilmenee.

Kuka triggeröi sinua? Ja mikä triggeröi sinua? Oletko valmis havaitsemaan olevasi halukas siihen, että näiden triggereiden todellinen aiheuttaja parannetaan? Jos näin on, niin koet tämän seuraavan rukouksen välineksi nostaa egon verhoa:

”Pyhä Henki, auta minua näkemään parantava lahja vastoinkäymisten tai tuomioiden taustalla. Mitä kivuntunteeni kätkee? Mikä onnellinen lahja on naamioituneena ahdistukseni alla? Haluan sen ja vain sen! Haluan tämän lahjan, ja tämä on ainoa asia, jonka haluan havaita ja vastaanottaa. Avaan sydämeni tänä arvokkaana Pyhänä hetkenä tämän lahjan hiljaiselle odotukselle. Jos päätän nähdä tämän ongelmana tai hyökkäyksenä, hylkään itseni egolle. Auta minua näkemään tämä Kristuksen näkökyvyn kautta. Sydämeni on avoin vastaanottamaan ihmeen sen sijaan, että tuntisin tuskaa. Aamen.”

Henkisen egon merkkejä

Ennen omaa läpimurtoani tällä alalla kävin läpi ajan, jota kutsun henkiseksi ylivoimaisuudeksi. Tietenkään en voinut nähdä sitä tuolloin, kun olin sen asian sokaisema. Monet henkisellä polulla kulkevista kohtaavat tämän vaiheen erilaisina versioina. Tämä on aika, jolloin ego on pakotettu ottamaan vastuulleen henkisen matkan. Sen tavoite ei ole herätä syyllisyydestä ja pelosta vaan saada arvostettu julkisivu, korkeampi status.

Aluksi ego vale-itsenämme antautuu mielellään tekemään hengellistä matkaa. Se uskoo, että se voi täydentää itseään, kun se hankkii yhä enemmän hengellistä viisautta. Sen pintapuolinen tavoite on parantaa itsetuntoa ja kerätä henkistä tietoa. Kuitenkaan se ei koskaan uskalla kysyä, mikä ”itse” tarvitsee arvostusta ja tietämystä.

Henkinen ego on kaikista egoista panssaroiduin. Se on todella kova pähkinä purtavaksi. Matkallaan eheyteen monet kokevat tämän vaiheen, jossa ego ottaa vielä toisen mahtipontisen ”identiteetin”. Tällä kertaa se pitää sitä oikeutettuna, koska sillä on henkinen leima. Tämä egon vaihe on kuitenkin edelleen ego, mutta nyt se muuttuu suurelta osin läpitunkemattomaksi. Oman kokemukseni mukaan joitain tämän vaiheen piirteitä ovat:

Identifioitua liiaksi älylliseen tietämykseen

Puolustaa tätä tietoa – hengellistä vanhurskautta

Henkinen turhamaisuus ja ylpeys

Hengellinen ylivertaisuus (muiden näkeminen vähäisempinä)

Aidon emotionaalisen haavoittuvuuden ja läpinäkyvyyden puute

Radikaalin itse-rehellisyyden puute

Itsetuntemuksen puute, itsetarkkailu

Aidon tiedonhalun puute

Opettaa enemmän kuin kuuntelee ja oppii

Kiitollisuuden puute siitä, että olemme kaikki toistemme opettajia (opiskelijat ovat opettajia)

Vastustus olla ”kutsuttu” – vastuun puute

Positiivisen naamion käyttäminen (pelosta johtuen)

Henkisiin keskusteluihin ryhtyminen (tarpeesta olla oikeassa)

Jokainen näistä ilmaisuista on yksinkertaisesti vastustus heräämistä vastaan. Sellaisina ne edustavat egon moninaisia ja vaihtelevia viivytystapoja.

Kuinka omistautuneita olemme poistamaan esteet rakkauden tiedostamisen tieltä? Kiinnostus vastustuksen ja puolustuksen purkamiseen on oltava tärkeintä harjoittelussamme. Kuinka tietoisia itsestämme olemme? Tarkkailemmeko itseämme, kun puhumme? Kysymmekö itseltämme, ”kuka” puhuu? Onko se ego vai Henki? Olemmeko mukana sydämen vai älyn tasolla? Kun kuuntelemme toisia, muotoilemmeko vastauksemme älylliseen tietämykseen perustuen? Vai olemmeko läsnä liittymään toiseen arvokkaassa Pyhässä hetkessä, joka antaa Hengen paljastaa Kristuksen visio meille? Kysymmekö itseltämme radikaalilla rehellisyydellä, mikä on tämän viestinnän tarkoitus? Onko se liittyä toisen kanssa sydämen tasolla todellisessa nöyryydessä vai onko sen tarkoitus liittyä toiseen egon tasolla todistamaan, että olemme oikeassa?

On tärkeää tarkastella edellä mainittua luetteloa radikaalilla rehellisyydellä, mutta on hyvä varmistaa, ettei tuomitse itseään eikä tunne myöskään syyllisyyttä. Syyllisyys ja itsensä tuomitseminen ovat egon yrityksiä erottaa sinut rakkaudesta ja paranemisesta. Tavoitteena on huuhtoa puhtaiksi mahdolliset ristiriitaisuudet, jotta ne voidaan parantaa. Eikä niitä voida parantaa ennen kuin ne nähdään ensin. Kun tunnistat alueet, jotka edellyttävät parantamista, voit ottaa ne esiin anteeksianto-prosessin avulla.

Odota ihmeitä!